Parsakaalikeittoa

klikkaa kuva isommaksi

Pitkästä aikaa muistin taas parsakaalikeiton, tuon superterveellisen ruoan, joka kuului pitkään omaan vakioruokalistaani. Yksinkertainen tehdä, maukas ja kuten sanottu terveellinen: mukaan tulee erilaisia sipuleita, runsaasti kurkumaa ja  mustapippuria, sakeuden saamiseksi pikkuisen perunaa ja paljon parsakaalia plus persiljaa. Suola tulee kasvis- tai kanaliemikuutiosta. Tarkka ohje lähdeviitteineen löytyy täältä.


Pienen Linnun teemahaaste: Terveellinen

Syksy vei, syksy vei ...

... rakennuksilta hanslankarinko?  No ei, kattotyöt jatkunevat vielä, 

klikkaa kuva isommaksi

  mutta pihan hiekkalaatikossa ei enää näy leikkijöitä

klikkaa kuva isommaksi

  
 eikä koirarannan penkillä meren ihailijoita

klikkaa kuva isommaksi

Houkutuksia

klikkaa kuva isommaksi

Ravinto on elämisen ehto, mutta voi se joskus olla houkutuskin - lohturuokaa. Ruoka tuo hyvää mieltä ja yhdistää ihmisiä. Paras mauste - nälän jälkeen - on hyvä ruokaseura. Yksin syömisestä puuttuu aina jotakin.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 342: Ruoka

Venny ja Pamina kävivät kylässä

klikkaa kuva isommaksi

Kyllähän kylässä hauskaa on, mutta kaikkein paras hetki sittenkin on silloin,
kun oman emännän askelet kuuluvat ovella!

klikkaa kuva isommaksi

Kari Hotakainen: Luonnon laki

 Hotakainen lähestyy aina ajankohtaisia sosiaalisia kysymyksiä anekdoottien kautta. On dementikon omaishoitajana toimiva vanha mies, jonka poika on loukkaantunut vakavassa onnettomuudessa ja jonka pojantytär synnyttää ensimmäisen lapsensa. On hoitohenkilökunnan työuupumusta, sukupolvien välistä ymmärtämättömyyttä, on huumekauppaa ja vielä varmaan oli paljon muitakin ongelmia.

    Hotakainen kuvaa asioita tilannekomiikan kautta, mutta minusta hänen huumorinsa ei ole lähestulkoonkaan yhtä herkullista kuin esimerkiksi Minna Lindgrenin. Hotakaiselta olen aikaisemmin lukenut Ihmisen osan ja kuten silloin ajattelen nytkin että Hotakaisen tyyli sopisi paremmin käsikirjoitukseksi TV-sarjaan tai elokuvaan; kaunokirjallisuutena hänen tyylinsä ei ainakaan minulle kolahda. 

Paljon tilanteita, vähän ajattelua ja pohdintaa. Ihmiskuvaukset jäävät ohuiksi ja pintapuolisiksi, henkilöt eivät herää elämään, eivät synnytä lukijassa mielenkiintoa tai myötätuntoa. Kielikään ei tuota suurta lukunautintoa. En olisi tätä ryhtynyt lukemaankaan ellei kyseessä olisi ollut yhteisesti sovittu lukupiirin kohde.

Matkakuvia

Kävin pikavisiitillä Veronassa ja samalla myös Venetsiassa ja parissa paikassa Garda-järven rannalla. Pääasiana oli muutamaan viinitaloon tutustuminen. Koska haluan matkustaa kevyesti ja huolettomasti, en ottanut mukaani kameraa. Ehkä hyvä niin, sillä en osaa keskittyä kuvaamiseen samalla kun keskityn johonkin muuhun. Ihan ilman räpsimistä en silti selvinnyt, vaan pitihän minun  pari kertaa turvautua kännykkäkameraan.

Tässä saaliini:

klikkaa kuva isommaksi

 Pohjois-Italian kaunista maaseutua. Kuohuviinitalon ravintola, jossa syötiin tulomatkalla lounasta.

klikkaa kuva isommaksi

True love is forever. Veronan tärkein nähtävyys, Julian parveke vetää ihmisiä yhä vain, vuosisatojen jälkeen. Romeota ei ikävä kyllä näkynyt.

klikkaa kuva isommaksi

Paitsi kanavistaan Venetsia tunnetaan myös rutosta. Kuolema Venetsiassa, Thomas Mannin kuolematon rakkauskertomus sekin, omalla tavallaan. 

klikkaa kuva isommaksi

 Pakko oli ottaa kuva kanavastakin gondoleineen.

klikkaa kuva isommaksi

Kaikkein hauskin juttu Venetsiassa on sen tunnusmerkki siivekäs leijona lakikirjoineen. Välillä otus on varustautunut myös miekalla, ehkä uskottavuutensa vahvistamiseksi. Tämähän on sukua Suomen leijonalle. Mikäköhän siinä on, että juuri ne alueet, joilla leijonia ei ole, haluavat sen niin mielellään vaakunaansa?

Pilli vesilasissa

klikkaa kuva isommaksi

Vesi ja lasi, läpinäkyviä molemmat. Tietysti on muitakin läpinäkyviä juomia, mutta tässä on vain vettä.


Valokuvatorstai, haaste 341: Läpinäkyvä

Syksy

klikkaa kuva isommaksi

Ruskan värit loistavat syksyssä, mutta joskus syksyn syvin olemus - tietynlainen haikea hyvästijättö - kuvastuu myös vähemmillä väreillä.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 340: inspiroituminen kuvasta:

Pentu-uutisia

 

klikkaa kuva isommaksi

Sanotaan, että vain lapset ja hullut puhuvat keskeneräisistä asioistaan, viisaammat kertovat asiansa sitten kun kaikki on valmista ja selvää. Kuulun selvästikin ensinmainittuun joukkoon, koska  en malta olla kirjaamatta ylös uutisia, jotka saattavat osoittautua omalta kannaltani onnellisiksi. 

No niin, Wäliharjun kenneliin on eilen syntynyt gööttipentue, kolme urosta ja neljä narttua. Kennelin etusivun kuvassa komeilevat vasemmalta pentujen isä, emä ja isänemä.

Tässä saattaa nyt olla vastaus ystävän etsintään, josta kerroin aikaisemmassa postauksessani.

Aallon kuolematon aaltoviiva

klikkaa kuva isommaksi

Onnistunut muotoilu kestää ajasta toiseen. Yhdessä vaimonsa Aino Marsion kanssa Alvar Aalto muotoili vuonna 1936 maljakon, jonka nimeksi tuli Savoy, tuon perinteikkään ravintolan mukaan, joka osti oikeudet maljakkoon.

Nyt, vuosikymmenienkin jälkeen maljakko on edelleen suosittu, monessa koossa ja monen värisenä, nyt nimellä Aalto-maljakko. Aalto- ja Savoy-maljakot muistuttavat toisiaan, mutta eivät ole sama asia: Savoy on ohuempaa lasia ja siinä näkyy käsityön jälki. Ennen oli kaikki toisin, talot kestäviä ja maljakot kauniita. Nyt on vain kova kiire.


Valokuvatorstai, haaste 339: Muotoiltu

Kunnes kuolema ...

klikkaa kuva isommaksi

 .... teidät erottaa.

Niin lupasin tasan neljäkymmentä vuotta sitten rakastaa kumppaniani myötä- ja vastoinkäymisissä. Tai ehkä vihkikaavasta oli jo silloin poistettu tuo ajallinen yksityiskohta. Ja aika omituinenhan se olisi ollutkin. Ajattelen nimittäin, että vaikka myötä- ja vastamäen yhdessä kulkeminen konkreettisesti tietenkin päättyy kuolemaan, niin ehkä toisessa, ihmisymmärryksen ulkopuolisessa todellisuudessa asia ei olekaan niin.

Kummallista, että juuri kirkollisessa vihkikaavassa rakkauden oletetaan päättyvän kuolemaan, vaikka kuitenkin sanotaan että rakkaus ei koskaan kuole. Ei kai sanonta sitä tarkoita, että rakastava ihminen ei koskaan eikä mistään suutu tai kyllästy, vaan nimenomaan sitä, että elämää laajemmassa kosmisessa tietoisuudessa sielut voivat olla erottamattomia, myös kuoleman jälkeen. Tätähän ei kukaan voi tietää, mutta ajatus on lohdullinen.

  

klikkaa kuva isommaksi

“Le coeur a ses raisons que la raison ne connaît point” - Sydämellä on järkeilynsä, joita järki ei tunne (oma vapaa käännökseni). 

Näin on sanonut 1600-luvulla elänyt ranskalainen filosofi, matemaatikko, uskonnollinen ajattelija ja proosan mestari Blaise Pascal. On asioita, jotka voi tavoittaa vain sydämen kautta, intuitiivisesti. Intuitio on joskus siis edelläkävijä, ja järki loogisine päättelyketjuineen kulkee jälkijunassa. Uskonnollinen ajattelu varmasti kuuluu tähän kategoriaan, samoin kuin taide ja muutkin luovat oivalukset.

Olennaista ....

klikkaa kuva isommaksi

... kaikessa kaikkivoipaisuudessamme on huomata kauneutta ympärillämme ja muistaa kaiken rajallisuus.

Valokuvatorstai, haaste 338: Olennainen