Uusi vuosi raketteineen on aina pienen jännityksen paikka koiraperheessä. Ainakin ennenkuin on selvinnyt, miten koira asiaan suhtautuu. Montyn kanssahan mitään huolta ei ollut: Monty ei reagoinut raketteihin millään tavalla, ei sisällä eikä ulkona.
Ellistä on liian aikaista tietää. Viime vuonna Elli oli ihan pikkupentu, jolle kaikki oli uutta, joten raketit eivät siinä mielessä poikenneet muusta uudesta ja oudosta.
Nyt on kuulunut paukuttelua jo jonkin verran, eikä Elli ole toistaiseksi
paljon korviaan lotkauttanut. Sohvan nurkassa on hyvä odottaa vuoden
vaihtumista.
Vielä ei ole puolen yön aika, eikä pahinta ole koettu. Äsken paukahti vähän enemmän ja olohuoneen ikkunaan näkyi komea ilotulitus taivaalta, ja siihen Elli kyllä uniltaan havahtui ja hyppäsi alas sohvalta. Nyt tultiin työhuoneeseen tekemään tätä postausta ja Elli nukkuu jaloissani.
Toivottavasti loppuyö sujuu ilman paniikkia.
Onnellista ja leppoisaa vuotta 2016 kaikille blogini seuraajille!
torstai 31. joulukuuta 2015
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Ritarinkukka
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Elli opettelee kotiseutuaan
Vähitellen alamme Ellin kanssa löytää sopivia lenkkeilyreittejä. Usein olemme kulkeneet jokivartta vanhoille paikoille marinaan ja siitä edelleen koirarantaan, missä Elli saa juosta kavereiden kanssa vapaana. Sinne vain on sen verran matkaa, että vähintään puolitoista tuntia pitää reissuun kaikkineen varata.
Myöhemmin käytiin Ellin kanssa vielä kahdestaan kokeilemassa vapaajuoksua niityllä. Jonkin verran Elli kulki omin päin hajujen perässä, mutta tuli kuitenkin kutsusta ja pillillä vislaamalla. Noin nuorelle, nopealle ja energiselle koiralle vapaana juokseminen on ihan elinehto, ja siihen Telaniitty näyttää sopivan erinomaisesti, ainakin näin pakkassäällä. Muutoin niitty on aika vetinen. Parasta siinä tietysti on, että se on melkein kodin nurkalla.
perjantai 25. joulukuuta 2015
Jouluvalot
Mustan joulun pelastus. Vilkkuvista värivaloista en välitä, mutta lämminsävyiset ledit ovat kivat: näyttävät tien kotiin.
torstai 24. joulukuuta 2015
Aattoiltana
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
tiistai 22. joulukuuta 2015
Jan Guillou: Sokea piste
Kirjaston best seller –hyllystä mukaan napattu kirja osoittautui mainioksi lukukokemukseksi.
Ollaan Ruotsissa, Tukholman liepeillä Saltsjöbadenin
hienossa miljöössä toisen maailmansodan jaloissa. Lauritzenin saksalais-norjalais-ruotsalaista
perhettä koettelevat sota-ajan hankaluuksien ohella perheen sisäiset
ristiriidat, kun osa perheen jäsenistä toimii aktiivisesti Norjan
vastarintaliikkeessä ja osa Wehrmachtin upseerina Saksassa.
Sota-ajan kuvauksia moniin maihin sovitettuina on jo luettu
kosolti, mutta miltä elämä maistui sota-ajan Ruotsissa on vähemmän kaluttu
luu.
Mielenkiintoinen ja hyvin
kirjoitettu kirja on neljäs osa sarjassa Suuri vuosisata, josta aikaisemmin ilmestyneet osat ovat
Sillanrakentajat (2012), Keikari (2013) sekä Punaisen ja mustan välissä (2014).
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Lintujen talipallot ...
... kiinnostavat muitakin kuin lintuja
Loppujen lopuksi talipallot piti viedä takaisin Kokelle, kun Elli ei saanut niiltä rauhaa ollenkaan.
Koken pihalla oleviin talipalloihin ylettääkseen Elli seisoi kahdella tassulla varpaillaan ja venytti kieltään paremmin yltääkseen. Kun sekään ei auttanut, niin sitten Elli ryhtyi repimään alas koko pensasta, johon pallot on ripustettu. Tulevan aitaremontin vuoksi pensas joudutaan joka tapauksessa leikkaamaan alas, niin että ei Elli ihan korvaamatonta tuhoa aikaan saanut.
Ensimmäiseksi kotiin palattuaan Elli juoksi pihalle etsimään talipalloja, mutta joutui pettymään: niitä ei siellä enää ole. Eikä tule, sorry vaan linnut ja oravat!
tiistai 15. joulukuuta 2015
Aamukävelyllä jokirannassa ...
.. vaihdettiin kokemuksia sterilointileikkauksesta kultaisen noutajan kanssa, jonka leikkauksesta oli neljä viikkoa. Ellillähän takana on vasta viikko toipumista. Hyvin on mennyt molemmilla. Ellillä on edessä vielä viikon verran rauhallista remmikävelyä ja kaulurin kanssa pärjäämistä, mutta pian päästään taas koirarantaan juoksemaan vapaana.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Ensi lumi (räntä)
![]() |
kuva paranee klikkaamalla |
Odottamatta ja yllättäen alkoi iltapäivällä tulla taivaalta valkoisia hiutaleita. Elli katseli ihmeissään - ei ehkä muista viime talvesta, kun oli silloin niin pikkuinen. Hauskaltahan tämä vaikuttaa!
![]() |
kuva paranee klikkaamalla |
![]() |
kuva paranee klikkaamalla |
![]() |
kuva paranee klikkaamalla |
![]() |
kuva paranee klikkaamalla |
lauantai 12. joulukuuta 2015
Vaihtelu virkistää - tai sitten ei
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Body, joka alkuun vaikutti lupaavalta, on osoittautunt pikkuisen petolliseksi. Kun tänä aamuna heräsin, nukkui Elli vieressäni - ilkosillaan, ilman bodya. Asuste on jo sen verran venynyt, että saattaa valua pois päältä kokonaan. Onneksi Elli ei ollut käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, ja leikkaushaavaa ei ilmeisesti ollut käsitelty hampailla.
Yksin en siis uskalla Elliä jättää ilman kauluria, joten ei siitä loppujen lopuksi kokonaan irti päästy. Onneksi Elli ei näytä siitä kovasti pahastuvan, leikkiminenkin onnistuu jo kaulurista huolimatta.
torstai 10. joulukuuta 2015
Vauvabody vs. kauluri
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Retkielämää olohuoneen lattialla
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Jonkman Linus: Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous.
Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu kirjanen. Jonkman lukeutuu itse introvertiksi ja hyvin hän tätä ominaisuutta valottaa. Introversio ei ole tauti, sen enempää kuin esimerkiksi ujous, jota kuulemani mukaan jossain päin maailmaa pyritään parantamaan lääkkeillä.
Ekstroversio
on vain viime aikoina ollut vallitseva muoti, kun työpaikoille halutaan hyviä tyyppejä
ja tekemisen meininkiä – siis silläkin uhalla että tuloksena on paljon pöhinää,
vähän tuloksia.
No, hyvä
että introverttien vahvuudet tehdään tunnetuiksi, niitähän ovat mm. kyky
itsenäiseen ajatteluun ja pitkäjännitteiseen työskentelyyn. Ryhmätyössä
parhaaseen päästään, kun ryhmässä on sekä ekstroverttejä että introverttejä. Tyypit täydentävät toisiaan ja molempia
tarvitaan.
Jonkmanin
kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta editointia se olisi kaivannut. Samat
asiat kertautuvat uudestaan ja uudestaan; lukijalle tulee tuon tuostakin tunne
jo luetusta. Vaikka onhan kertaus opintojen äiti.
Lopussa on
testi, jolla lukija voi testata oman intro-/ekstroversionsa osuudet. Sitä en
jaksanut tehdä (se on uuvuttavan pitkä, joten en voi olla täydellisen
introvertti). Sen sijaan tein toisen testin (linkistä http://www.arealme.com/16types/fi/),
jonka mukaan olen noin 60% introvertti ja tyypiltäni filosofi. Nämä ovat
hauskoja nämä testit. Käypä sinäkin tutustumassa itseesi!
lauantai 28. marraskuuta 2015
Uudessa kodissa
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Koirien uimarannalla
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Juoksunkisan jälkeen vielä kierros vedessä ja sitten hiekkaan pyörimään:
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
torstai 22. lokakuuta 2015
Maastoutuja puistossa
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Tulee mieleen lapsuus ja heinäladossa hyppiminen. Hauskaahan se oli - miksi emme enää osaa heittäytyä hetkeen hurmaan? Voisimme oppia koiralta paljonkin, jos uskaltaisimme.
No, joka tapauksessa iloa riittää pennun touhuja seuratessakin.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho
Minna Lindgrenin vanhusten hoivakotitrilogian viimeinen osa
jatkaa Siirin, Irman ja Anna-Liisan elämän seuraamista sen jälkeen kun
putkiremonttievakosta on palattu uudelleen avattuun Ehtoolehtoon.
Jos elämä oli ankeaa entisessä, niin uudessa Ehtoolehdossa
meno on vielä kolkompaa. Kiireisen henkilökunnan tilalla ei enää ole ketään,
siis elävää ihmistä, on vain älyttömiä raamatunlauseita suoltava älyseinä,
itsekseen touhuava siivousrobotti ja vanhuksista huolta pitävä robotti Ahaba.
Inhimillistä lämpöä systeemiin tuo älykäs hyljerobotti, joka osaa heiluttaa
pyrstöään kun sille leperrellään. Systeemi toimii ohjelmoitujen algoritmien
perusteella, ja sähkökatkon sattuessa lakkaa toimimastaan kokonaan.
Jos tuntuu liioittelulta, niin olen omakohtaisesti saanut todeta, että totta se on jo nyt, ainakin kun astuu sisään kodinkoneita tai keittiötasoja myyvään liikkeeseen: missään ei ole ristin sielua, kaikki kehotetaan tekemään netiss.
Lindgren kirjoittaa nasevasti kuten trilogian aiemmissakin osissa. Pidän hänen humoristis-ironisesta tyylistään. Ja mainiosti hän hallitsee nykykonsulttien kielen, joka on kuin suomea, mutta täysin omassa tyylilajissaan. Itse juonen käänteet menevät fabuloinnin puolelle, joskaan eivät ihan yhtä hulvattomasti kuin trilogian kakkososassa.
Anna-Liisan kuolema oli kaunis: sillä tavalla haluaisin itsekin täältä lähteä – saada omassa sängyssä nukahtaa lempikirjaa lukien ja siitä lyijykynällä muistiinpanoja tehden. Irman ja Siirin elämä Anna.Liisan kuoleman jälkeen varmaan muuttui vielä epätodellisemmaksi; vaan entä sitten kun viimeinenkin ystävä on poissa. Viimeinen jää yksinään sammuttamaan valoja. Aika lohdutonta!
Jos tuntuu liioittelulta, niin olen omakohtaisesti saanut todeta, että totta se on jo nyt, ainakin kun astuu sisään kodinkoneita tai keittiötasoja myyvään liikkeeseen: missään ei ole ristin sielua, kaikki kehotetaan tekemään netiss.
Lindgren kirjoittaa nasevasti kuten trilogian aiemmissakin osissa. Pidän hänen humoristis-ironisesta tyylistään. Ja mainiosti hän hallitsee nykykonsulttien kielen, joka on kuin suomea, mutta täysin omassa tyylilajissaan. Itse juonen käänteet menevät fabuloinnin puolelle, joskaan eivät ihan yhtä hulvattomasti kuin trilogian kakkososassa.
Anna-Liisan kuolema oli kaunis: sillä tavalla haluaisin itsekin täältä lähteä – saada omassa sängyssä nukahtaa lempikirjaa lukien ja siitä lyijykynällä muistiinpanoja tehden. Irman ja Siirin elämä Anna.Liisan kuoleman jälkeen varmaan muuttui vielä epätodellisemmaksi; vaan entä sitten kun viimeinenkin ystävä on poissa. Viimeinen jää yksinään sammuttamaan valoja. Aika lohdutonta!
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Elli täytti vuoden
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Ellin syntymäpäivä jäi putkiremontin jaloissa vähälle huomiolle. Kuvia kuitenkin otettiin, vaikka pari päivää myöhässä.
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Ellin persoonallinen olemus tulee parhaisten esiin, kun kuvaan saatiin vertailuksi oikea muotovaliogöötti Sulo.
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Elli on siis erityisen pieni ja siro - juuri sellainen kuin toivoinkin. Elli painaa melko tarkkaan puolet Sulon painosta eli 7,4 kg.
perjantai 16. lokakuuta 2015
Lokakuun aamu
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
torstai 15. lokakuuta 2015
Sumuinen ranta
![]() |
klikkaa kuva isommaksi. (Kuvan otti Rockyn emäntä Pirjo) |
Edellisessä postauksessa ihmettelin lokakuun aurinkoisia päiviä, mutta sumukin voi olla kaunista. Tänä aamuna oli rannassa tyyntä ja sumu verhosi lähisaaret pehmoiseen utuun. Maisema oli kuin maalaus!
Elli on saanut harjoitella vapaana oloa, ja se sujuuukin jo varsin mallikkaasti. Elli juosta viipottaa, mutta ei lähde ihan omille teilleen. Kutsuun vastaa useimmiten oikein hyvin. Vain jos lähistöllä on kivoja kavereita, niin silloin korvat tahtovat mennä tukkoon.
Tänään kierrettiin koko ranta kivan villakoiran, Rockyn kanssa ja vauhti oli hirmuinen, siis koirilla. Ollakseen matalajalkainen pötkylä Elli on käsittämättömän ketterä ja vikkelä. Välillä suorastaan pelästyn, kun Elli kiitää isojen kivien päälle ja päältä alas melkein tassujen koskematta. Elämä hymyilee - on hyvä että putkiremontin kauhujen vastapainoksi on jotain oikein hauskaakin ajateltavaa! Ja onneksi olemme saaneet viettää loppupäivät aina sisareni luona kaukana työmaan metelistä.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Kultainen lokakuu
klikkaa kuva isommaksi |
Macrotex haaste: Lokakuu
Doerr Anthony: Kaikki se valo jota emme näe.
Suureksi lukuromaaniksi mainittu teos rakkaudesta ja
radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta timantista, joka määrää kahden
lapsen kohtalon.
Kirja seuraa ranskalaisen sokean tytön ja lahjakkaan saksalaisen pojan vaiheita toisen maailmansodan aikana. Joka toinen kappale kuvaa tytön elämää, joka toinen pojan. Ajassa siirrytään milloin eteenpäin, milloin taaksepäin. Tämä tuntuu olevan miltei vallitseva tapaa rakentaa romaani nykyään.
Tyttö pakenee miehittäjiä ja poika selvittää saksalaisille joukoille vihollisen radioasemien sijaintia. Juonen kantavana jännitteenä on siis arvokas timantti, jota sokean tytön isä varjelee ja jota miehittäjä himoitsee.
Noin viidensadan sivun jälkeen tytön ja pojan tiet kohtaavat - vain kohta taas erotakseen, vieläpä lopullisesti.
Ihan kiva kirja, mutta suuret ennakko-odotukset latistivat lukukokemuksen. Näinhän helposti käy, kun mitä tahansa teosta tai esitystä kovasti etukäteen hehkutetaan.
Kirja seuraa ranskalaisen sokean tytön ja lahjakkaan saksalaisen pojan vaiheita toisen maailmansodan aikana. Joka toinen kappale kuvaa tytön elämää, joka toinen pojan. Ajassa siirrytään milloin eteenpäin, milloin taaksepäin. Tämä tuntuu olevan miltei vallitseva tapaa rakentaa romaani nykyään.
Tyttö pakenee miehittäjiä ja poika selvittää saksalaisille joukoille vihollisen radioasemien sijaintia. Juonen kantavana jännitteenä on siis arvokas timantti, jota sokean tytön isä varjelee ja jota miehittäjä himoitsee.
Noin viidensadan sivun jälkeen tytön ja pojan tiet kohtaavat - vain kohta taas erotakseen, vieläpä lopullisesti.
Ihan kiva kirja, mutta suuret ennakko-odotukset latistivat lukukokemuksen. Näinhän helposti käy, kun mitä tahansa teosta tai esitystä kovasti etukäteen hehkutetaan.
lauantai 3. lokakuuta 2015
Syömälakossa
En osannut kuvitellakaan, että koirani seuraa uutisia niin tarkkaan ja että hän on poliittisesti niin valveutunut.
Tuskin oli lehdistä saatu lukea, että Irakin pakolaiset ovat valittaneet huonosta ruuasta ja uhanneet mennä syömälakkoon, kun täältä jo tuli myötätuntoa; myös Elli lakkasi syömästä ruokaansa. Tönii vain kuppiaan kuonollaan ja yrittää piilottaa mielestään pahan ruuan maton alle.
Koulutusnameina on parempia herkkupaloja ja ne kyllä kelpaavat. Yhden kerran arkiruoka maistui, kun paikalle saapui toinen koira, jolle murkina olisi kyllä kelvannut. Ja kerran ruoka kelpasi kun lisäsin siihen vähän raakaa jauhelihaa, mutta senkin uutuudenviehätys oli pian haihtunut.
Olen kyllä huolissani, kun en ymmärrä, mikä on vikana. Ehkä se on stressi, kun putkiremontin takia paikat ovat eri tavalla, ja päivisin ollaan poissa kotoa evakossa. Toivottavasti kaveri ei ole sairas.
Voi, kun Elli osaisi puhua ja kertoisi, mikä mättää!
Tuskin oli lehdistä saatu lukea, että Irakin pakolaiset ovat valittaneet huonosta ruuasta ja uhanneet mennä syömälakkoon, kun täältä jo tuli myötätuntoa; myös Elli lakkasi syömästä ruokaansa. Tönii vain kuppiaan kuonollaan ja yrittää piilottaa mielestään pahan ruuan maton alle.
Koulutusnameina on parempia herkkupaloja ja ne kyllä kelpaavat. Yhden kerran arkiruoka maistui, kun paikalle saapui toinen koira, jolle murkina olisi kyllä kelvannut. Ja kerran ruoka kelpasi kun lisäsin siihen vähän raakaa jauhelihaa, mutta senkin uutuudenviehätys oli pian haihtunut.
Olen kyllä huolissani, kun en ymmärrä, mikä on vikana. Ehkä se on stressi, kun putkiremontin takia paikat ovat eri tavalla, ja päivisin ollaan poissa kotoa evakossa. Toivottavasti kaveri ei ole sairas.
Voi, kun Elli osaisi puhua ja kertoisi, mikä mättää!
perjantai 2. lokakuuta 2015
Myrskyä odotellessa
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
torstai 1. lokakuuta 2015
Spökigt
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Huomenna on kolme viikkoa takanapäin ja viisi edessä. Mutta sitten alkaa olla jo aika ryhtyä valmistelemaan muuttoa uuteen kotiin. Sitten Ellillekin toivottavasti taas rupeaa ruokakin maistumaan.
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Ruumis rannalla
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
En osaa tunnistaa tätä lintua. Mikä mahtaa olla? Iso se ainakin on.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Sisäinen salapoliisini havahtuu
Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Kun aamu Haukilahden Pattistenpuistossa valkeni, oli penkin viereen hylätty risat lastenrattaat – ja maassa penkin takana lojui tyhjä savukerasia. Olivatko odottajalta päässeet tupakat loppumaan? Ja mitä penkillä istuja oli odottanut?
Jotakuta tuomaan lastenrattaita? Vai niiden sisään kätkettyä tavaraa? Jotainhan rattaissa oli ollut, koska selkänoja oli ratkottu auki. Onko tapahtunut rikos? Ehkä ympäristörikos, kun syyllinen ei ole viitsinyt viedä rattaita jätteiden kierrätykseen, vaan hylännyt ne puistoon – mutta miksi juuri penkin viereen, ja mitä merkitsee maassa lojuva tyhjä savukeaski? Vai onko kyseessä peräti kätketyn tavaran vaihtokauppa?
Kun aamu Haukilahden Pattistenpuistossa valkeni, oli penkin viereen hylätty risat lastenrattaat – ja maassa penkin takana lojui tyhjä savukerasia. Olivatko odottajalta päässeet tupakat loppumaan? Ja mitä penkillä istuja oli odottanut?
Jotakuta tuomaan lastenrattaita? Vai niiden sisään kätkettyä tavaraa? Jotainhan rattaissa oli ollut, koska selkänoja oli ratkottu auki. Onko tapahtunut rikos? Ehkä ympäristörikos, kun syyllinen ei ole viitsinyt viedä rattaita jätteiden kierrätykseen, vaan hylännyt ne puistoon – mutta miksi juuri penkin viereen, ja mitä merkitsee maassa lojuva tyhjä savukeaski? Vai onko kyseessä peräti kätketyn tavaran vaihtokauppa?
Nyt tarvittaisiin komisario Palmu paikalle!
perjantai 18. syyskuuta 2015
Elämää putkiremontin alla
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Pinnat haisevat omituiselta ja kaiken lisäksi asunnossa ramppaa umpivieraita miehiä kummallisissa kellanvihreissä liiveissään. Onko maa miehitetty vai mitä tämä oikein on??
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
Timanttiporauksen äänistä meitä varoitettiin jo etukäteen, joten tänään oltiin siskon luona evakossa koko päivä. Otettiin homma retkeilyn kannalta ja pakattiin mukaan leluja, kirja ja eväät. Ensi viikolla jatkuu sama ohjelma.