![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Vappuaatto
Vapun aatoksi sattui lämmin päivä ja sen mukaisesti oli koirarannalla vilskettä. Elli oli riemuissaan ja uskaltautui mereen melkein kokonaan.
Käytiin kahvilla marinan uudella terassilla, Cafe Haukilahden rannassa. Saa nähdä riittääkö asiakkaita tähän Muumitalon kahvilaankin Paviljongin ja Cafe Mellstenin rinnalla. Kilpailua ainakin tulee lisää.
torstai 28. huhtikuuta 2016
Kauneudessa sielu lepää
Kauneimmat asiat eivät ole ihmisen tekemiä, vaan löytyvät luonnosta: eläimet, kukat ja maisemat.
Ihminen saa onnekseen niistä nauttia - ja ammentaa voimia itselleen.
Kauneus on ilo, joka ei jakamalla vähene.
Valokuvatorstai, haaste 2016/04/407 : Kaunis
tiistai 26. huhtikuuta 2016
Nätit
Nättejä ovat kevään ensimmäiset pienet kukat. Tässä oman pihan kaunokaisia:
Makrotex, haaste: Nätti
Jatkoksi vielä myöhemmin auennut idän sinililja eli scilla siberica. Joka päivä jotain uutta. Se on kevättä, se!
![]() |
Talventähti, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
Valkovuokko, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
valkovuokot ja scillat, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
krookus nupussa, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
krookukset, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
Anemone nemorosa, klikkaa terävämmäksi |
![]() |
posliinihyasintti, klikkaa terävämmäksi |
Makrotex, haaste: Nätti
Jatkoksi vielä myöhemmin auennut idän sinililja eli scilla siberica. Joka päivä jotain uutta. Se on kevättä, se!
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Meriläinen Reetta: Tytön tie
Tämänkin löysin kirjaston bestseller-hyllystä. Oli
kiinnostava lukea peräkkäin kahden suomalaisen menestyneen naisen, Merete
Mazzarellan ja Reetta Meriläisen kirjat omasta elämästään. Hyvin erilaiset
kirjat, hyvin erilaiset ihmiset ja hyvin erilaiset lähtökohdat.
Aurinkokissansa Mazzarella kirjoittaa jäsentelemättä, tajunnanvirranomaisesti, muiden tekstejä lainaillen, Meriläinen taas jäsennellysti ja niin että omat kokemukset antavat laajemman kuvan yhteiskunnallisista oloista ja kehityksestä. Molempia on hauska lukea ja molemmilla pilkottaa rivien välissä huumori. Meriläisen muistelut ovat nostalgista luettavaa. Suomi on kulkenut huikean matkan 1950-luvulta.
Meriläinen on kotoisin Pohjois-Karjalan Polvijärveltä, Kiteeltä ja Joensuusta. Kotoa hän on saanut vahvat eväät: opin kovaan työhön ja pulassa olevien lähimmäisten auttamiseen. Äidin opit olivat, ettei kukaan ole liian köyhä auttamaan ja ettei hyvä jakamalla lopu. Omasta annettiin, vaikka ei itselläkään kovin paljon ollut. Lahjakkaana tyttönä Meriläinen pääsi elämässään pitkälle, Helsingin Sanomien päätoimittajaksi, mutta uusiin haasteisiin tarttuessaan punnitsi tarkkaan riittävätkö omat rahkeet ja onko työ sitä mitä sisimmässään haluaa.
Hyvän kuvan Suomen luokkayhteiskunnan olemuksesta Meriläinen antaa viimeisessä luvussa, jonka on nimennyt Kalustetuiksi olohuoneiksi. Häntä on jäänyt vaivaamaan kuulemansa lause: ”Tätähän ei voi ymmärtää, ellei ole kasvanut kalustetuissa olohuoneissa.” Tämän hän päätteli viittaavan siihen, että ”kalustetuissa olohuoneissa” kasvaneilla on menestyneiltä esi-isiltä perittyä sivistystä, ylivertaista tietämystä ja hienostunutta käytöstä. Hänestä asiaa olisi auttanut, jos itseään kalustetuissa olohuoneissa kasvaneina pitäneet olisivat itse olleet asiasta eläviä todisteita. Itseltään hän katsoo puuttuvan sekä palava halu että asiaan tarvittava juhlallisuusgeeni. Hän sanoo: ”Taidan pitää enemmän arvostamieni ihmisten ja heidän ajatustensa täyttämästä olohuoneesta, jonne arroganssilla ja omahyväisyydellä ei ole asiaa.”
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Orava kiusaa Elliä
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Mazzarella Merete: Aurinkokissan vuosi
Tämän nappasin kirjaston bestseller-hyllystä. Mazzarella
kirjailijana herättää minussa kahdenlaisia ajatuksia. Toisaalta pidän hänen
tyylistään kirjoittaa omasta elämästään ja omista ajatuksistaan. Hän saa eloa
ihan arkisiin tuokioihin ja lukija näkee helposti kaiken silmissään. Hänen
suhtautumistapaansa toisiin ihmisiin en aina voi ihailla: hän on omalla
tavallaan itsekeskeinen ihminen. Ehkä se on perua hyvin suojatusta ja
hemmotellusta lapsuudesta. Toisaalta en pidä hänen tavastaan suoltaa kirjojaan:
teksti soljuu kuin tajunnanvirta, Mazzarella hyppää aiheesta toiseen
epäkoherentisti ja täyttää tekstiä faktapitoisesti joko suorilla sitaateilla
tai referaateilla lukemastaan. Lukija ei aina jaksa seurata. Ehkä tämä on
kustantajan ja kirjailijan yhteinen strategia kassavirran luomiseksi.
Kaikki Mazzarella päähän pälkähtäneet tai silmien eteen
sattuneet aiheet eivät välttämättä lukijaa kiinnosta. Mutta omasta arjestaan
hän kirjoittaa eloisasti.
Askel taakse
![]() |
klikkaa kuva isommaksi |
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Kaverukset
Venny ja Pamina tulivat hoitoon, kun isäntäväki meni konserttiin. Elli on mielissään.
![]() |
klikkaa kuva paremmaksi |
![]() |
klikkaa kuva paremmaksi |
![]() |
klikkaa kuva paremmaksi |
torstai 21. huhtikuuta 2016
Vuorossa valkovuokot
Puutarhakalenterin uusimman luukun takaa löytyi valkovuokko, joka
viihtyy scillojen seassa
Pihalla riittää puuhaa myös timpurille
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Puutarhakalenteri
Puutarhakalenterissani on taas auennut uusia luukkuja - uusia kukkia on siis ilmaantunut.
En tunnista. Mitäköhän mahtavat olla? Nämä ovat hyvin pieniä.
Ja sitten taas pakollinen Elli-kuva. Tässä hän on melkein kuin pieni Schaefer, vaikka oikeasti göötti onkin lehmä- eikä lammaspaimen.
En tunnista. Mitäköhän mahtavat olla? Nämä ovat hyvin pieniä.
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Sataa
![]() |
klikkaa kuva terävämmäksi |
Sateella ei Ellikään näköjään viihdy ulkona. Aamulenkillä neiti toimitti asiansa ja kääntyi tomerasti takaisin kotiin. Välillä käy pihalla tarkistamassa tilanteen. Toinen lenkki ei onnistunut sen paremmin, kun sade taas yllätti juuri kun oltiin kiivetty Hauenkalliolle. Äkkiä takaisin kotiin kuivumaan.
Ollaan siis kotona, luetaan kirjaa (menossa Elefantens fot, kertoo tutkimusryhmästä Tsernobylin jälkeisessä ajassa) ja tarkkaillaan, olisiko jotain kuvattavaa. Sateella maailma ainakin heijastuu kivasti märästä terassista.
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Merikallio, Isa: Jaksaa, jaksaa. Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen
Viittaus tähän kirjaan sattui silmiini, kun odottelin Vianorin
kahviossa renkaiden vaihtoa. Kiinnostuin ja tilasin sen saman tien Helmetistä. Asiaa
kirjassa kyllä onkin, mutta kustannustoimittajaa olisi tarvittu saattamaan
kirja luettavaan kuntoon.
Ydinajatus on, että vahvuutta on kahdenlaista: vaarallista
ja kantavaa. Vaarallinen vahvuus ajaa uupumukseen, kun taas kantava vahvuus
johtaa tasapainoiseen elämään. Vaarallisen vahvuuden erottaa kantavasta se,
että elämää ohjaavat lyhyellä tähtäyksellä halut ja pitemmällä tähtäyksellä
tahto ja tavoitteet, kun taas kantavaa vahvuutta on se, että ihminen katsoo
vielä pitemmälle sielunsa horisonttiin ja toimii tästä lähtökohdasta. Kaiken a
ja o on oman sielunsa tunnistaminen ja rehellisyys sitä kohtaan. Käytännössä
tämä merkitsee asioiden karsimista, kykyä sanoa ei asioille, jotka ovat
tärkeitä ulkoisista syistä, ja keskittymistä asioihin jotka ovat itselle
aidosti tärkeitä. Muista viis.
Kun kirjoittaja on näin hyvin sisäistänyt karsimisen ja
selkiyttämisen tärkeyden, olisi ollut luontevaa että kirja olisi saatettu
koherenttiin muotoon. Nyt siinä on liikaa hajoavia virkkeitä, joista lukija ei
suoraan sanoen saa mitään tolkkua muuten kuin korkeintaan arvailemalla
kirjailijan ajatuksen lentoa. Kun joukkoon on vielä ripoteltu raamatunlauseita
ja lainauksia haastatelluilta ihmisiltä ilman selkeitä viittauksia, ei lukija
jaksa innostua.
Näitä elämän viisaus -kirjoja on markkinoilla ihan tarpeeksi
ilman että Viisas Elämä kustantamo päästää ulos puolivalmiita kässäreitä.
Mutta ihan viisas - joskaan ei kauhean omaperäinen - perusajatus kirjassa on: tee itsellesi
tärkeitä asioita, älä anna ulkopuolisten asettamien tavoitteiden orjuuttaa
itseäsi.
Kevättä
Elli sai kaverin luokseen kun Sulo tuli käymään.
Hauskaa oli, ja aikansa riehuttuaan molemmat käyttäytyivät kiitettävän rauhallisesti.
Vaikka ei ihan Ellin tapaan linssilude olekaan, Sulo antautui kuvattavaksi
ja lopulta puruluukin kelpasi (vaikka odotusarvo taisi olla jossain paremmassa herkussa)
Sillä aikaa kun emäntä keskittyi valokuvaamiseen toinen meistä teki oikeita töitä eli leikkasi ruusuja
ja kuritti koiranputkia
Kiitos Maija ja Sulo!
Hauskaa oli, ja aikansa riehuttuaan molemmat käyttäytyivät kiitettävän rauhallisesti.
Vaikka ei ihan Ellin tapaan linssilude olekaan, Sulo antautui kuvattavaksi
ja lopulta puruluukin kelpasi (vaikka odotusarvo taisi olla jossain paremmassa herkussa)
Sillä aikaa kun emäntä keskittyi valokuvaamiseen toinen meistä teki oikeita töitä eli leikkasi ruusuja
ja kuritti koiranputkia
Kiitos Maija ja Sulo!
torstai 14. huhtikuuta 2016
Pikkusynttärit
Keskiviikkoa vietetään joskus pikkulauantaina - eli (teko?)syynä juhlaan. Täällä vietetään tänään Ellin 1,5-vuotispäivää. Tässä virallinen potretti:
Sää suosi päivänsankaria. Synttärikahvit ja puruluut nautittiin pihalla ja ihailtiin scilloja.
![]() |
klikkaa kuva paremmaksi |
![]() |
klikkaa kuva paremmaksi |