Talviamppeli

Piha vaipuu nyt talvilepoon. Kukista ei paljon enää ole jäljellä: syysasterit ja tähtisilmät ovat vielä hengissä, samoin amppeleiden pelargoniat. Muhevaiselta kävin hakemassa vielä talviamppelin, jonka pitäisi kestää tammikuulle. Saa nähdä.

Lokakuussa klo 17:40

Ensi yönä siirretään kelloja taas taaksepäin ja huomenna on siis tällaista jo puoli viideltä. Alan odottaa kevättä. Ei talvessa sinänsä mitään vikaa ole, kunhan ei olisi niin pirun piemää.


 

Elli dogsitterinä

Olipahan taas hauskaa

 

Elli ja piha -päivitys

Ilmojen kylmettyäkin on pihalla vielä kukassa jotakin, kuten tähtisilmät, jotka aloittivat uuden kukinnan. Näistä on ollut iloa koko kesän, täytyy muistaa laittaa ensi kesänä, samoin kuin dahlioita. Riippupelargoniatkin ovat ihmeen kestäviä.

Pääpuutarhuri voi tyytyväisenä tarkastella reviiriään.

Lokakuu etenee ja lehdet putoaa

Onneksi pihalla on ikivihreitäkin, joiden suojassa on Ellillä mukavaa.

Lokakuussa klo 17

Kantola Petteri: Ajan kanssa. Kesäni Marcel Proustin seurassa.

Kertojan elämä on sekaisin. Välit tyttöystävän kanssa rakoilevat ja vaativat tuumaustaukoa. Sopivasti hän perii setänsä talon ja muuttaa sinne lukemaan Proustia ja pohtimaan elämää. Kaikki tuntuu vaikealta eikä Proustin lukeminenkaan tahdo sujua, kun yllättäen itse Marcel Proust ilmestyy hänen vieraakseen. Alkaa koko kesän mittainen vuoropuhelu suuren mestarin kanssa. Proust opettaa kertojalle, ettei muistoja pidä unohtaa, sillä minuutemme on vaiheittemme kerrostumista tehty. Kun kesän päättyessä keskustelut lapsuusmuistojen merkityksestä, surun ja pettymyksien yli pääsemisestä ja omien virheiden kohtaamisesta on käyty ja Proust pukeutunut turkkiin ja jättänyt kertojan, tämä palaa kaupunkiin tyttöystävänsä luo. Yhdessä he jatkavat molemmilta aikaisemmin kesken jäänyttä Proustin suurteoksen lukemista. Happy  end. 

Aika omaperäinen juttu. Hauskaa tässä on se, että kyseessä on piirroskirja. 

Siskin Mihail, Kaunokirjoituksia

     

Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu novellikokoelma. Mukaansatempaavaa luettavaa, vaikka parin novellin kohdalla taisin vähän pudota kärryiltä. Tämä ei välttämättä sovi myöhäisillan lukemistoon jolloin väsyttää niin, että kirja ei tahdo pysyä kädessä, saati silmäluomet lupsumatta.

Esimerkiksi Sokea soittoniekka aukeni minulle vasta kun kirjan lopusta löytyi selventävä lukuohje: Keskiössä ei suinkaan ole perinteinen kohtalokas, elinikäinen rakkaus, vaan lähinnä eräänlainen kaikkialla läsnä oleva rakkaus, joka ei liiemmin valikoi kohdettaan. Novellissa tämä mainittu rakkaus tuntuu aikaansaavan kaikenlaista hämminkiä, sotkuisia rakkaussuhteita kahden ystäväperheen kesken ja niistä johtuvia tragedioita.  Lukija joutuu myös ymmälleen, sillä kertoja vaihtuu novellin mittaan useaan otteeseen. Enimmäkseen äänessä on opiskelijatyttö Zenja eli Jevgenia Dmitrijevna (tässä juuri jouduin harhaan kun en hoksannut kuka tämä Jevgenia nyt taas olikaan), joka on rakastunut isänsä Dmitrin eli Mitjan ystävään, yliopistossa opettavaan Aleksei Pavlovitsiin eli  Aljosaan. Hän myös toimii tämän syöpään sairastuneen vaimon Vera Lvovnan hoitajana. Zenjan kotona on käymässä hänen äitinsä ystävätär Mirra Aleksandrovna eli Mika-täti ja tämän poika Roman (Roma, Romotska). Ilman mitään vinkkiä nimien takaa löytyvistä henkilöistä, juttua oli tosiaan vaikea seurata.

Tähän kirjaan kannattaisi palata vielä ajan kanssa; harmi vaan että Bestsellerin sai lainata vain viikoksi.

Syntttärit

Klikkaa kuva teräväksi

 Tänään Elli 2v. Ensin viralliset kuvat. Elli on hyvä poseeraamaan; kuka voisi tuota katsetta vastustaa!

Klikkaa kuva teräväksi

Kuvassa myös jalkapallo, yksi suosikeista.

Klikkaa kuva teräväksi

Ja sitten lahjojen jakoon. Tällä kertaa mustanaamio.

Klikkaa kuva teräväksi

Klikkaa kuva teräväksi

Iltapäivällä saadaan vielä koiravieraita!
 -----
No niin, juhla jatkuu: Tavattiin Toppelundin kentällä, siis Vennyn, Paminan ja Sulon kanssa, saattajineen tietty. Lenkin jälkeen siirryttiin kotiin jatkamaan. Saattajat saivat myös vähän murua rinnan alle. Ja me muut leikittiin:

Klikkaa kuva teräväksi

Klikkaa kuva teräväksi

Klikkaa kuva teräväksi

Klikkaa kuva teräväksi

Klikkaa kuva teräväksi

Hitsi, että oli hauskaa! Kumma vaan, kun vieraat väsähtivät, vaikka emäntä olisi vielä ollut täydessä vauhdissa. Sitä se ikä tekee. 2-vuotiaalla virtaa riittää. Sama se kai on ihmisilläkin.

P.S. Nyt kyllä nukuttaa.

Mietiskelyä ja aamuvoimistelua pihalla

Lokakuu

 Lokakuu on murrosaikaa: kesästä jäljellä vain muisto ja rippeet viimeisten kukkijoiden sinnitellessä.

Kannattaako käyttää jalustaa? Ylempi kuva on otettu jalustalla, ISO-100, aika 1/3 s. Alempi kuva käsivaralla aika 1/160 s. ISO-6400. Olisin olettanut, että ylempi olisi tarkempi ja hienorakeisempi, mutta itse asiassa näyttää käyneen päinvastoin. Herkkyyttä voi näköjään huoletta lisätä: nopea valotus on tärkeämpää, ainakin jos tuuli yhtään heiluttaa kohdetta. Jalusta ei pelasta.

Sama koe kuin edellä. Yläkuva jalustalla ISO-100 aika 1/3 s, alempi kuva käsivaralla ISO-5000 aika 1/200 s. Sama tulos. Vaikka isommalla herkkyydellä tulee  rakeisempaa jälkeä, niin piirrosterävyys on lyhyen valotuksen ansiosta kuitenkin parempi. Näissä kuvissa asia ei näy selvästi, mutta kun ruudulla katsoo suurempana, niin asia on selvä. Hmmm....  en olisi luullut.

Makrotex, haaste: Lokakuu

Lapsivieraita

Elli on ehtoisa emäntä ja rakastaa vieraita. Kaikkia: ihmisiä ja koiria. Vain lapset ovat vähän oudompia. Kivoja kyllä, mutta suoraan sanoen hiukan arvaamattomia. Ensin oikein suloisia, kun istuvat rauhallisesti ...

... mutta ensimmäisten halailujen jälkeen on kyllä paras lähteä karkuun

 pakoon, pakoon ...

turvaan aikuisten luokse

 Sohvalla voidaan kyllä istua yhdessäkin, kunhan joku pitää liian innokaan ihailijan aisoissa.

Pieni futaaja

 Täälläkin on yksi innokas jalkapallon ystävä, vaikka emme matseissa käykään.

 Elli toimii mieluiten maalivahtina.

Lokakuun kukat -kollaasi

Kollaasi kesän viimeisistä kukkijoista. Kohta tulevat yöpakkaset ja kukkien kuvaaminen on tältä kesältä ohi. Sitten vain odotellaan kevättä ja sipulien varttumista kukiksi.

Lempivärini löytyvät luonnosta. Pidän hennoista, suloisista väreistä, kunhan ne eivät horjahda imelän ja banaalin puolelle. Sama pätee tuoksuihin, mikä on tärkeää parfyymiä valitessa.

Makroviikot, haaste: kollaasi lempiväreistä