sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
lauantai 29. huhtikuuta 2017
Vappu tulee - oletko valmis?
Edellisen keväisen ja kukkaloistoisen postauksen jälkeen otetaan nyt pari harppausta taaksepäin. Huomenna on vapun aatto; tänään sataa räntää ja Uudellemaalle on annettu varoitus kovasta tuulesta sekä erittäin huonosta ajokelistä.
Näillä keleillä sohvan nurkka on paras paikka.
Kevään etenemistä seurataan Ellin kanssa nyt vain sisältä käsin. Kukkamekkokin saa odottaa.
Näillä keleillä sohvan nurkka on paras paikka.
Kevään etenemistä seurataan Ellin kanssa nyt vain sisältä käsin. Kukkamekkokin saa odottaa.
torstai 27. huhtikuuta 2017
Vihdoin oleskelua terassilla - hetkeksi
Ihana aurinkoinen päivä, joskin tuulinen. Ellin kanssa pitkään rannalla, Cafe Mellstenin terassilla kahvit ja lohipiirakka salaatilla.
Kotona jatkettiin terassilla: Ellille puruluu, emännälle kahvikuppi käteen, kirja (Hansén: Birgitta Ulfsson, med och mot min vilja) ja tietysti myös kamerat. Posliinihyasintti eli Puschkinia scilloides (ylin kuva) ja krookukset Nikonilla ja 100 mm:n macro:lla, muut Leicalla
Ellin ruuan jälkeen ehdittiin juuri kiertää Hauenkallio ja sitten alkoikin jo sataa: rakeita, vettä ja räntää. Vaikeaa on kevään tulo.
Tänään liputetaan veteraanipäivän kunniaksi. Hyvä niin; heille kiitos siitä, että Elli saa nauttia elämästään kukkien keskellä omalla terassillaan. Ja me kaikki muutkin.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Valkoinen maa
Vajaan viikon päästä on vappu. Perinteinen vappusää on täällä jo nyt. Tänään taas herättiin lumisateeseen. Vaan säätä ei kannata harmitella, se kun on mikä on, eikä siihen voi vaikuttaa.
Kaikkea voi aina yrittää kuvata, ja se on joka tapauksessa hauskaa, vaikka ei tavoite onnituisi. Tässäkin yritin saada lumisateen näkyviin. Käytin pienintä aukkoa (f/22) ja pienintä herkkyyttä (ISO 100) ja 4" valotusta. Mutta ei ne sadejuovat silti näy. Pitempi valotus olisi jo polttanut kuvan pilalle. Ilmeisesti tarvittaisiin suodatin. Sellaista minulla ei ole. Kerran jopa tilasin harmaasuodattimen FotoTapion kautta, mutta sitä ei ikinä tullut. Mahtavatko ihmiset enää käyttääkään suodattimia?
Kaikkea voi aina yrittää kuvata, ja se on joka tapauksessa hauskaa, vaikka ei tavoite onnituisi. Tässäkin yritin saada lumisateen näkyviin. Käytin pienintä aukkoa (f/22) ja pienintä herkkyyttä (ISO 100) ja 4" valotusta. Mutta ei ne sadejuovat silti näy. Pitempi valotus olisi jo polttanut kuvan pilalle. Ilmeisesti tarvittaisiin suodatin. Sellaista minulla ei ole. Kerran jopa tilasin harmaasuodattimen FotoTapion kautta, mutta sitä ei ikinä tullut. Mahtavatko ihmiset enää käyttääkään suodattimia?
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Kansallinen koirapäivä 24.4.
Koirapäivän kunniaksi tein Ellistä kuvasarjan. On sitä turhempiakin päiviä juhlittavaksi.
Samalla tallensin muistoksi missä vaiheessa kevät on pihalla tänä vuonna.
Viimeistä lukuunottamatta kaikki kuvat on kuvattu Leica-pokkarilla. Viimeinen Nikonilla (D600) linssillä 75-200/2,8. Kuvat paranevat klikkaamalla.
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Aurinkoa odotellessa
Auringon korvikkeena pääsiäiseksi saadut keltaiset kukat.
Kevät on viime vuoteen verrattuna jäljessä. Scillat ovat kyllä auenneet
Elli toivoo, että voitaisiin oleskella pihalla yhdessä. Yksinään on tylsää.
Wiking Meik, Hygge. Hyvän elämän kirja
Suomalaisilla on sisu, tanskalaisilla hygge. Oikein söpö
hyvän olon käsikirja. Itse olen suuri hyggen ystävä; minusta hygge on jotain
samaa kuin muumipeikko. Kirjassa uhrataan paljon itse sanan etymologiaan. Millä
sanalla käsitettä missäkin kielessä yritetään määritellä. Cosiness, hominess,
koselig, Gemütlichkeit , kodikkuus …. hmm. Kyllä kai hygge on parasta pitää
ihan omana sananaan, kuten juuri sisukin.
Kirjassa kuvataan kodikasta iltaa sisällä takkatulen
ääressä, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Joku kysyy mikä voisi olla vielä
hyggempää. No, jos ulkona olisi oikein kova myrsky. Hyggeily on ennen kaikkea
mielentila, siihen ei tarvita rahaa.
Groen Hendrik, Viimeiset villitykset. Hendrik Groeni (83 ¼ v.) salainen päiväkirja
Kirja hollantilaisen vanhustalon arjesta. Hauskasti
kirjoitettu, mutta samalla inhimillinen muistutus siitä, mitä vanheneminen myös
ikävimmillään on. Reippaimmat perustavat kerhon ja tekevät kaikkea hauskaa,
myös palvelutalon ulkopuolella. Jännitteet henkilökunnan ja muiden asukkaiden
kanssa nostavat esiin ongelmia, joita kateus ja vallanhimo saavat aikaan.
Ystävyys punnitaan kun kaverilta amputoidaan jalka, toinen vähitellen
dementoituu ja kolmas hiipuu kommunikoinnin ulottumattomiin aivoinfarktin
jälkeen. Kirja on inhimillinen kuvaus ystävyyden, epäitsekkyyden ja
itsekunnioituksen merkityksestä, loppuun asti.
Meillä Minna Lindgren on kirjoittanut peräti trilogian
samasta aihepiiristä. Hendrik Groenin kirjassa saa – samoin kuin Lindgrenillä –
lukija nauraa välillä ääneen. Tämä on ehkä hivenen enemmän jalat maassa, ei
niin hassuttelevan hilpeä, mutta aivan yhtä hyvin paikkansa puoltava kuvaus
vanhusten elämästä. Ehkä tässä on enemmän miesnäkökulmaa.
Kyllä tätä voi
suositella. Nappasin mukaani kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansitekstin mukaan
teos on kansainvälinen menestys.
perjantai 14. huhtikuuta 2017
torstai 13. huhtikuuta 2017
Huhtikuu
Huhtikuussa saadaan ihailla jo ensimmäisiä kukkia: talventähdet, lumikellot ja krookukset availevat silmiään. Mutta huhtikuu on ennenkaikkea vaihtelevan sään aikaa. Äkkiä onkin taas lunta. Kevät keikkuen tulevi. Siitä kai tässäkin on kysymys.
Makto-tex haaste: huhtikuu
Makto-tex haaste: huhtikuu