Elokuun loppua

Jaksaa, jaksaa, vielä jaksaa ihana, vaalea persikanvärinen ruusu ukoistaa kukintaansa aloittelevan maksaruohon rinnalla.

Change of perspective. Joskus on hyvä katsoa asioita toisesta näkökulmasta.

Gräsa

Kävin haudalla vaihtamassa pois kuivat marketat. Valkoiset pikkukukat olivat ruvenneet kukkimaan uudestaan, joten ne saivat vielä jäädä.

Ruusupäivitys

 Kiva kun kesän ensimmäinen ruusu tekee vielä uusia.

Ja kiva kun köynnösruusun lopetettua kukintansa sen alapuolella oleva hehkuvan punainen on komeimmillaan.

Pilvisenäkin päivänä ...

.. on pihasta iloa.

Ennen kaikkea iloitsen siitä, että pihalleni näkyy vain puita ja taivasta, ei ainuttakaan pilvenpiirtäjää. Nyt lähistöllä rakennetaan hurjaa vauhtia: pilvenpiirtäjiä kohoaa Niittykumpuun, Matinkylään ja Tapiolaan sellaisia määriä, että on vaikea ymmärtää mistä kaikille asunnoille löytyy ostajia, varsinkin kun hintataso on huikea. 

Onnea on asua vähän vanhemmalla alueella, jossa talojen välissä on tilaa ja puistoja paljon. Talot tietysti ovat vanhoja, ja lehdissä kovasti kirjoitetaan miten suuria ongelmia vanhoihin taloihin sisältyy. Ehkä takana on rakennusliikkeiden lobbausta, en tiedä, mutta uutisia on saatu myös vastavalmistuneista taloista, joissa on jouduttu suuriinkin korjaustöihin jopa ennenkuin ensimmäiset asukkaat ovat voineet muuttaa sisään. Aivan varmasti vanha talo vaatii enemmän remontteja kuin uusi, mutta eivät kaikki vanhatkaan talot välttämättä terveysriskiä merkitse. Omassa taloyhtiössäni osa asukkaista on asunut täällä yli 40 vuotta eli talon rakentamisesta lähtien, ilman että olisivat sairastuneet, joten toivoa sopii että home ei heti hyökkää minunkaan kimppuuni. Eihän tässä itselläkään enää niin pitkä taival edessä päin liene.
 

Angervot aloittelee

Ihanat jaloangervot aloittelevat kukintaa. Näitä on näköjään pari eri sorttia, tummempi on ostettu Muhevaiselta ja ylemmän kuvan vaaleampi (komeampi) saatu ystävältä siirroksena.

Ihme, että angervot ovat ylipäätään selvinneet hengissä, ne kun sijaitsevat lähellä Ellin strategista vahtipaikkaa, jossa naapuria yritetään pitää kurissa. Nytkin oli aidan taakse oli ajettu jopa autolla! Ei kai sellaista voi kukaan arvonsa tunteva vahtikoira suvaita.

Viereisen marjakuusen alla on hyvä, varjoisa lymypaikka.

Huovinen Veikko: Kylän koirat

Yhden koiratutun vinkistä tilasin kirjastosta tämän Veikko Huovisen hupaisan kirjan vuodelta 1962. Koirat tuntevana humoristina Huovinen osaa asiansa: monessa kohtaa oli pakko nauraa ääneen.  Niin elävästi hän kuvaa kylän koirien luonteita, tuumailuja ja ryhmädynamiikkaa. Hauska on mm tarina keittiökaappiin murtautuvasta mäyräkoirasta: miten ahmatin kanssa ryhdytään hommaamaan hänelle porsaan papereita, jotta tämä saisi oikein virkansa puolesta ryhtyä jätteitä syömään.   

   Kirjaa lukiessa tulee kaupunkilaiskoirien puolesta vähän surku: miten antoisaa on maalaiskoirien elämä kun ne saavat juoksennella vapaana (paitsi rauhoitusaikana ja silloin onkin rankkaa) kaikkea mielenkiintoista tutkimassa. Pieni virikkeetön aidattu ns. koirapuisto ei millään tavalla korvaa omaehtoista hajujen perässä juoksemista. 

New dawn ja muita ruusuja

Tämän vuoden tulokas, New dawn on tehnyt muutaman kukan, mutta näyttää tällä tavalla vähän hassulta. Tavallaan nupussa mutta osa terälehdistä jo lurpattaa. Ehkä se ei ole tykännyt rankkasateista.

Nämä ruusut istutettiin viime vuonna, mutta nimet eivät jääneet muistiin. Joka tapauksessa kiva, että kukkivat vasta nyt, kun niiden yläpuolella köynnösruusu on lopettanut. Eivät nämä olisi siinä kukkameressä näkyneetkään.

Kallionauha meinasi jäädä kuvaamatta ennenkuin ehti kukkia ulos. Se tuli pihalle viime kesänä vähän vahingossa lipstikan kaverina, mutta onhan se ihan nätti.

Parasta pihassani on kasvien kukinta-aikojen rytmi: kun joku lopettaa, joku toinen aloittaa. Koko ajan on jotain kaunista. Edellinen asukas on ollut hyvä puutarhaihminen. On oikeastaan aika kummallista, miten vähän huomiota kiinteistökaupassa tunnutaan kiinnitettävän pihojen laatuun. Hinnoissa ei näytä olevan eroa todella kauniisti suunnitellun ja hyvin hoidetun pihan ja likimain kesantopellon välillä. Nykyisin monet pihat on sitäpaitsi jo laatoitettu kauttaaltaan ja kasveja on vain ruukuissa. Minulla on käynyt hyvä tuuri - tai sitten intuitiivisesti ihastuin tässä asunnossa omat vaatimukseni täyttävän pohjaratkaisun ohella juuri upeaan pihaan. 

Gööttitreffit rannalla

Elmo tutustuu Elliin

Kaikki piirissä: Hula, Zara (labbis), Elli, Patu, Neeli?

Patu? ja Elli

Neeli kiusaa veljeään Elmoa

Kasassa Hula, Elli, Elmo ja Neeli, Zara katsoo päältä
 

Hula halaa Elliä, edeeä Neeli ja Elmo

Luulen, että tällainen aktiviteetti on koirista hauskempaa kuin oman vuoron odottelu näyttelykehään.

Jansson Tove, Bulevarden

Kokoelma Tove Janssonin varhaisia novelleja 1930- ja 1940-luvulta, joita ei ole ennen julkaistu kirjana, lehtitiedon mukaan hänen omasta toivomuksestaan. Minusta nämä ovat ihan mukavia, tapahtumapaikat ovat sen ajan mukaan eksoottisia, tapahtumat ja henkilöt melko mielikuvituksellisiakin. Tämän päivän Hesarissa on pitkä juttu tästä kirjasta joka on nyt suomennettukin. Siteeraan Hesarista: ”Hänelle Pariisi ja muut suurkaupungit ovat synkkiä, armottomia näyttämöitä, joilla yksinäiset ihmiset turhaan etsivät tietä toistensa luo. Teksteissä näkyy jo hulluutta, kauhua ja väkivaltaa, joita on Janssonin myöhemmissä novelleissa enemmänkin.”

Pihapäivitystä

 Punainen köynnösruusu on nyt kukkinut ulos, ja vuoron ovat ottaneet pienet pinkit.

Ystävältä saatu pallohortensia kukkii loistavan valkoisin kukin, jotka hämärässä oikein loistavat valkoisuuttaan.

Jaloangervot ovat kukassa

 kuten myös kuunlilja

Lassila Pertti: Kesän kerran mentyä

Kirjailijasta sanotaan mm. näin: Pertti Lassilan (s.1949) edellinen romaani Armain aika oli vuoden 2015 Finlandia-ehdokas ja esikoisromaani Ihmisten asiat (2013) sai myös paljon huomiota kauniin kielen ja ihmiselon tarkan kuvauksen ansioista. Tähän arvioon on helppo yhtyä; juuri kauniissa kielessä on kirjan paras anti, ja sen vuoksi sitä lukee mielellään. Juoni tai juonenkäänteet eivät varsinaisesti ole koukuttavia. Mutta välillä on ihana lukea näin seesteistä ja tarkasti maalailevaa tekstiä.

Tarina lähtee vuodesta 1916 jolloin hankolainen Elsa kokee lyhyen kohtaamisen nuoren merimiehen kanssa. Seuraavana kesänä syntyy tyttölapsi, jonka Elsa kasvattaa aluksi sisarensa kanssa ja joka jää sisarelle Elsan menehdyttyä sairauteen. Vuonna 1939 Helsingissä opiskeleva Taimi tulee kesäksi Hankoon, kohtaa nuoren ylioppilaan ja tutustuu vanhaan taiteilijaan, joka maalaa hänestä muotokuvan. Kesä päättyy, sota syttyy, Taimin sulhanen joutuu rintamalle. Kirja on kertomus itsenäisistä naisista, onnesta, menetyksestä ja surusta.

Gööttien erkkaritunnelmaa Tuomarinkylässä

Kävin seuraamassa gööttien erikoisnäyttelyä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Elliä ei moinen kiinnosta, eikä oikeastaan minuakaan, mutta kun kummitytön göötti osallistui touhuun valioluokassa, niin pitihän sinne mennä peukuttamaan.

Tässä tunnelmia:

Väkeä oli kuin helluntalaisten juhlissa; parkkipaikan löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista.

Kummitytön äiti tervehtii kummitytön koiran jälkeläistä. Tällä kertaa jälkeläiset päihittivät isänsä ja sijoittuivat valioluokassa piirun verran edelle.

Oman esiintymisvuoron odottelu voi ottaa koville: erilaisia valmistautumistapoja löytyy: joillekin syli on turvallinen paikka

 Jotkut löytävät sopivan asennon ihan omin nokin: 

Sulo valmiina koitokseen:

Aika hauska tilaisuus: ihmiset tapaavat toisiaan yhteisen harrastuksen merkeissä ja teltoissa on retkitunnelmaa eväineen. 

Kuitenkaan en itse oikein pääse sisälle tähän touhuun. Ymmärrän tämän kasvattajien näkökulmasta: kyseessä on messutapahtuma, jolla omalle tuotteelle saadaan näkyvyyttä. Kyseessähän on useinkin kasvattajien elinkeino. Oman kotikoiran näkökulmasta en ymmärrä touhua sen enempää kuin että itse menisin punnituttamaan ja mittauttamaan itseäni (tai lapsiani) julkisesti ja kisaamaan saanko lausunnoksi hyvän, erittäin hyvän, erinomaisen ja voinko tarpeeksi pisteitä kerättyäni päästä jopa valioluokkaan. Ehkä kyseessä on jonkinlainen egobuusteri, en tiedä - tai sitten minulta vain puuttuu kilpailuviettiä ja/tai huumorintajua. 

Joka tapauksessa olisi hyvä jos koiranäyttelyissä kiinnitettäisiin huomiota muuhun(kin) kuin ulkonäköön. Esimerkiksi luonteeseen, yhteistyökykyyn ja ennenkaikkea terveyteen. Nythän jalostetaan jopa lähes elin- tai toimintakyvyttömiä koiria, jotka eivät pysty hengittämään tai joilta silmät pullahtavat ulos kuopistaan. Tämä EI onneksi koske gööttiä, joka rotuna on varsin terve ja pitkäikäinen.

 

Yrtti kukkii

Hauska yllätys odotti pihalla, kun yrtteihin oli ilmestynyt sievä kukka.

Arvoitukseksi on jäänyt, miten tämä yksinäinen unikko, joka kukkii vasta nyt, on päätynyt kirvelin kaveriksi, mutta ilmeisesti jostain on purkkiin lennähtänyt sopiva siemen.

 Lisää elokuun kukkamakroja täällä

Makrotex, haaste (2017/08): Elokuu

Treffit rannalla

 Ensin vähän tutustutaan muihin rannalla oleviin.

Päivi selittää tehtävän antoa. Venny kuuntelee, Elliä ja Paminaa ei jaksa kiinnostaa.

 

Venny valmiina. Elli on jo huomannut muuta kiinnostavaa.
 

Sen verran Elliä kuitenkin kiinnostaa, että vähän viitsii peesata.

Venny tuo saaliin hienosti kotiin.

Yhteistä irrottelua rantavedessä.

Voi vitsi, täällä on kivaa!