Inan Ikkuna: heinäkuuta 2018

Katarina Eskolan toimittama kirja, joka pohjautuu hänen äitinsä Elsa Enäjärvi-Haavion lapsuusajan ja nuoruuden päiväkirjoihin, on monella tapaa mielenkiintoista luettavaa.

Yhteiskunnallisena ajankuvana Suomen itsenäistymisen ja kansalais/vapaussodan ajalta kirja kuvaa maalta kaupunkiin muuttavan yrittäjäperheen elämää Pitkänsillan pohjoispuolella. Vanhemmat pitävät lastensa kouluttamista tärkeänä ja kouluksi valikoituu Lucina Hagmanin perustama Helsingin Uusi Yhteiskoulu Kruununhaassa, Säätytalon puiston laidalla. Kotinsa ympäristössä Elsa näkee työväen elämää, mutta tutustuu toisaalta eteläisen Helsingin porvarilliseen menoon koulutovereidensa ja norssin poikien kautta. Kaikki tämä varmasti on antanut eväät analyyttiseen ja monipuoliseen ajatteluun ylipäätään. Elsasta tulee ensimmäinen Suomessa tohtoriksi väitellyt nainen kansanrunouden alalla.

Minulle kirja oli erityisen kiinnostavaa luettavaa myös siksi, että asuin lapsuuteni juuri samoilla seuduilla, Elsan koulumatkan varrella Unionikadun ja Liisankadun kulmatalossa. Kävin myös samaista Lucina Hagmanin koulua. Katarina Eskola siteeraa Lucina Hagmanin ajatusta yhteiskoulun merkityksestä:

”julkinen kasvatus, joka useimmissa maissa on ollut ja edelleen on järjestetty sukupuolen mukaan, eri oppilaitoksissa pojille ja tytöille, on osaltaan mitä suurimmassa määrin syyllinen yhteiskuntaelämämme vallitseviin epäkohtiin ja vääriin käsityksiin. … Poikakoulussa on vain miesopettajia, ja kaiken muunkin koulukasvatuksen oppilas saa miehiltä … Kun poika astuu elämään ja toimiinsa miesyhteiskunnassa häntä ohjaa kasvatuksen luoma virheellinen ja rajoittunut käsitys naisista. Niinpä hän näkee kaikissa naisissa, äitiä, vaimoa ja tyttäriä lukuunottamatta, yhdentekeviä tai pelkkiä sukupuoliolentoja. Sillä mies ei ole koskaan oppinut kunnioittamaan jokaisessa naisessa kanssaihmistä.”

Hyvin ajateltu – ja mielestäni pätee myös käänteisesti tyttökoulun rajoittavaan ihmiskäsitykseen.

Päiväkirjoissa, samoin kuin kirjan Eskolan toimittamassa osassa suuren huomion saavat myös Elsan romanttiset suhteet ja niiden analysoiminen. Elsa analysoi tarkasti nuorten miesten älykkyyttä ja myös omaansa; hän osaa kipeällä tavalla nähdä, miten vaikeaa silloin vallitsevissa yhteiskunnallisissa oloissa tulisi olemaan oman ammatillisen kehittymisen ja avioliiton yhdistäminen, jo pelkästään miesten rajoittavan ajatusmaailman takia. Hänen suurimmat nuoruuden rakkautensa hylkäsivät Elsan ottaakseen itselleen perinteisemmän puolison. Elsa avioitui tasavertaisen ystävänsä Martti Haavion kanssa: komea kuva yhteisestä tohtoripromootiosta kuvannee hyvin parisuhteen perustaa.