Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Anna Tuomolan ajatuksia herättävä juttu ajattelusta ja älystä. Sitaatti: Kanadalaistutkijoiden mukaan esimerkiksi älykkyys ei takaa sellaista viisautta, että ihminen osaisi katsoa asioita toisen näkökulmasta tai ajatella olevansa mahdollisesti väärässä.
Oivallus on pysäyttävä. Useimmiten älykkäinä pidetyt ihmiset tuntuvat uskovan, että älykkäämpi olisi aina oikeassa tai että älykkäämmän mielipiteet olisivat oikeutetumpia kuin tyhmemmän mielipiteet. Älykkyys ei välttämättä tee ihmisestä viisaampaa. Kaikkein typerintä olisi vedota korkeaan arvosanaan matematiikassa tai korkeaan oppiarvoon. Tällaistakin kuitenkin tapahtuu 😉
On korkeasta älykkyydestä kyllä etua, ainakin jos osaa sen käyttää asioiden tarkastelemiseen monelta kannalta pikemmin kuin keksimällä aina vain lisäargumentteja yhden (oman) näkökulman puolustamiseen. Joskus on viisautta ymmärtää olleensa väärässä ja joskus mielipiteen muuttaminen on rohkeutta, vaikka siitä takinkääntäjäksi haukuttaisiinkin.💪
torstai 27. helmikuuta 2020
sunnuntai 23. helmikuuta 2020
Modiano Patrick: Uinuvia muistoja
Patrick Modianolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ”muistin
taiteesta”. Muistojen maailma on utuinen, mutta juuri muistikuvien epävarmuus
avaa tarinoille uusia reittejä ja mahdollisuuksia. Näin sanotaan kirjan takakannessa.
Päähenkilö
kuljeskelee pitkin Pariisin katuja ja muistelee elämänsä aikana kohtaamiaan
naisia, josta yksi mm. harrasti salatieteitä ja yksi tappoi erään miehen. Nobelin
palkinnolla tai ilman, mutta minusta tämä pikku kirjanen, 116s, oli aika sekava
ja pitkästyttävä. Ehkä luin tätä vain liian myöhään illalla, liian väsyneenä
.
maanantai 10. helmikuuta 2020
Pantermüller Alice: Mein Leben, manchmal leicht daneben
Svea, die
lässige, und Katja, die coole – diese Superheldinnen lösen alle Problem mit Links!
Saksankieltä vain vähän harrastaneelle tämä on juuri sopivaa
luettavaa! Svea ja Katja ovat nelikymppisiä toimittajia, jotka jakavat aikansa
perhearjen ja sarjakuvien luomistyön kesken. Svean mies lähtee sapattivuodeksi
Etelä-Ranskaan, Svea jää kolmen lapsen kanssa kotiin Pohjois-Saksaan
pyörittämään huushollia, johon kuuluu myös lukuisia eläimiä. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta
soljuvasti etenevää ja nimenomaan omaa saksan taitoaan verestävälle vetävästi
kirjoitettu. Vähän kuin Bridget Jones, mutta ei kuitenkaan ihan 😉
Pantermüller on alun perin lastenkirjailija, ja ehkä tausta
jotenkin näkyy myös tässä kirjassa: Mein Leben on hänen ensimmäinen aikuisille
kirjoittamansa teos. Oli miten oli, oikein kivaa luettavaa!
Nesser Håkan: Elva dagar i Berlin
Läsecirkelin lukulistalla. Vähän samaan tapaan absurdihko
romaani kuin saman tekijän Levande och döda i Winsford. Elva dagar i Berlin
kertoo lapsuudentrauman jäljiltä henkisesti vähän poikkeavan nuoren miehen Arnen
matkasta Berliinin etsimään jo ammoin kadonnutta äitiään ja viemään tälle
erästä esinettä. Tehtävä on tärkeä, koska sen täyttäminen oli hänen kuolevan
isänsä viimeinen toivomus.
Alkuun kuvaus kielitaidottoman ja elämää kokemattoman
nuorukaisen pärjäämisestä oudossa suurkaupungissa on kuvattu
mukaansatempaavasti, vitsikkäästikin. Absurdiksi homma muuttuu, kun mies
ajautuu mielisairaalasta karanneen psykiatrin hypnoosihoitojen koekaniiniksi.
Yhtäkkiä hän onkin Aron-nimisenä 1600-luvulla ja tapaa siellä samannimisen naisen
kuin johon hän on Berliinissä tutustunut. Historian nainen on vaarassa tulla
inkvisition polttamaksi noitana, mutta kuin ihmeen kaupalla Arnen/Aronin onnistuu
pelastaa hänet. jne jne….. Pikkuisen kaukaa haettua minun makuuni – tuli mieleen,
että romaanin rakenne olisi voinut syntyä tiimityönä siten että kukin tiimin
jäsen olisi saanut heittää keitokseen ajatuksia, ja nämä kaikki olisi sitten
kerätty yhteen. No – tämä on vain minun
mielipiteeni; läsecirkelissä joku piti juuri tätä hullua seikkailua hauskana ja
jännittävänä. Kielellisesti Nesserin kynänjälkeä on kiva lukea!