Järkyttävä mutta myös koskettava kertomus
viulunrakentajasta, viulistista ja viulusta keskitysleirin kauheuksien
keskellä. Daniel, viulunrakentaja saa jäädä henkiin, jos hän saa määräajassa valmiiksi
viulun jonka sointi tyydyttää vaativaa yleisöä. Aika käy tiukaksi, mutta Daniel
saa avukseen viulistin Bronislawin, joka vapautetaan keittiötäistä pariksi
päiväksi. Viulu valmistuu ajoissa, mutta tyydyttäkö sen sointi kriittistä
kuulijaa? Käy hyvin ja sekä muusikot
että viuluntekijä saavat pitää päänsä.
50 vuotta myöhemmin Bronislaw ihailee konsertin jälkeen
iäkkäänpuoleisen naissolistin viulun sointia ja rakennetta ja saa kuulla että
viulu on naisen sedän rakentama eikä hän luopuisi siitä mistään hinnasta.
Nainen kertoo viulun tarinan: viulu on Danielin rakentama! Bronislaw saa kuulla
Danielin selvinneen hengissä keskitysleiriltä, mutta kuolleen muutamia vuosia vapautumisen
jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.