lauantai 14. marraskuuta 2020

perjantai 13. marraskuuta 2020

Forsström Jan: Aikuisia ihmisiä

Takakannen tekstissä sanotaan näin: ”Aikuisia Ihmisiä kuvaa päähenkilöidensä kautta suomalaista kulttuuriväkeä ihanan nurjasti. Ikuisia kolmekymppisiään elävät, ihaillut – tai sellaiseksi pyrkivät – ja hauraat ihmiset pyörivät omissa pikku piireissään. Kipeää todellisuutta ei kukaan pääse pakoon.

… Jan Forströmin teksti on ymmärtäväinen inhimillistä hätää ja julman hauska itsetärkeilyä kohtaan.”

Luonnehdinta osuu niin hyvin kohdalleen, että en osaa paremmin sanoa. Eläkeläiselle oli oikein avartavaa – joskin aluksi tyrmistyttävää – lukea kuvausta näiden ikuisten teinien huolista ja puhetavasta. Kirjan nimikin alleviivaa lempeän ironisesti näiden kolmikymppisten epäaikuismaisuutta – ainakin näin pari sukupolvea vanhemman silmissä. Aluksi outoa, mutta kaiken kaikkiaan aika opettavaista luettavaa. No mutt hei, ens kerralla jotain muuta! Moikka.


 

torstai 12. marraskuuta 2020

Line of shapes alpakasta ja mohairsilkistä

 

Malli: Line of shapes by Suvi Simola

Lanka:Hjerte Garn Soft line Exclusive Alpaca, 100% baby alpaca 50g/166m + Sandness Garn Tynn Silk Mohair 57% mohair, 28% silk, 15% villa

Puikot: 3,5


lauantai 7. marraskuuta 2020

Westö Kjell: Tritonus

 

Westö on yksi suosikkikirjailijoitani, joten tietysti halusin lukea Tritonuksen – ja ostinkin sen kun kirjastossa jono oli niin pitkä. Tällä kertaa odotukset pääsivät vähän pettämään.

Kirja ei imaissut minua mukaansa: tuntui kuin kirjailija olisi halunnut vähän päästä pudotella eri säveltäjien teoksia kuten joku fani luettelee tuntemiaan tai tietämiään kuuluisuuksia. Tapaa kutsutaan myös name droppingiksi. Tämä voi olla ilkeästi sanottu ja aivan varmasti kirja on nautinnollista luettavaa sellaiselle, jonka päässä mainitut musiikit alkavat heti soida. Itse  - vaikka musiikista pidänkin – en ole niin syvällisesti perehtynyt että osaisin heti yhdistää eri säveltäjien teosten osien nimen siihen kuuluvaan musiikkiin. Mutta puute on siis minun, ei kirjailijan.

Myöskään henkilöt eivät tällä kertaa minusta ole yhtä kiinnostavia ja monitahoisia kuin Westön aikaisemmissa teoksissa, erityisesti kirjoissa Missä kuljimme kerran ja Kangastus38. Päähenkilöitä on varsinaisesti kaksi miestä: Thomas Brander, maailmallakin kuuluisa kapellimestari ja klarinetisti, sekä Reidar Lindell, koulukuraattori ja psykologi. Lindell on paikkakuntalaisia ja soittaa populäärimusiikkia amatööribändissä yhdessä paikallisen lääkärin ja parin rakennustyömiehen kanssa. Brander on rakennuttanut paikkakunnalle komean talon kaikkine herkkuineen, hissiä myöten. Talo, kuten Brander itsekin poikkeaa täydellisesti ympäristöstään. Kirja seurailee näiden kahden erilaisen miehen eloa ja tuttavuutta. Lindell on ikään kuin tavis ja Brander tähti. Kummankin elämässä on naisen tuottamia kipukohtia. Vähän alakuloinen ja väsynyt on kirjan tunnelma. Ajankohtaisuuden vuoksi mausteeksi on lisätty vähän maahanmuuttaja- ja  me-too -kysymystä sekä pandemiaa.

Minulle mielenkiintoisimpia kohtia oli sivuilla 348-349, jossa Brander pohtii poikansa kanssa ihmisen velvollisuutta omien kykyjensä suhteen. Tässä on nähtävissä selvä muutossuunta sukupolvien välillä.  Sekä Brander että poika Vinnie ovat musikaalisesti lahjakkaita. Branderin mielestä ihmisellä on velvollisuus käyttää itselleen suotua lahjaa (tässä tapauksessa musikaalisuutta ja erityisesti absoluuttista sävelkorvaa) ja ponnistella sen kehittämiseksi. Poika Vinnie puolestaan katsoo, ettei ihmisen tarvitse hyödyntää annettua potentiaalia vain siksi että se on olemassa. Ja kun Brander ihmettelee, miksi hänen oma isänsä oli jossain vaiheessa lopettanut soittamisen kokonaan, Vinnie kertoo isoisän sanoneen, että kannattaa omistautua vain sellaisen tekemiseen missä on todella hyvä, mieluiten kaikkein paras.

Isän ja pojan pohtiessa mitä on hyvä elämä sanoo poika: ..”Det är en jävla fälla ….och du och dina vänner har samma problem allihop. Ni förstår inte att man inte behöver maximera, man kan leva ett bra liv ändå.”

Brander jää miettimään: ..” Vad är ett bra liv? ville Brander fråga. Han ställde sig frågan allt oftare, och lika ofta misstänkte han att männen och kvinnorna in Vinnies generation hade nya och bättre svar på frågan än han själv.

Tällä perusteella näyttäsi siltä, että Lindellin pieni elämä oman paikkakuntansa koulukuraattorina ei mitenkään olisi ainakaan huonompi kuin kansainvälisestä maineesta kilpailevan kapellimestarin karriääri.

 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Graerup Sweater

 Villapaita valmistui. Malli Graerup Sweater by Camilla Vad. Lankana Drops Puna 100 % alpakka, väreinä tumman harmaa, keskiharmaa, vaalean harmaa, vaalea vihreä, tumma vihreä ja valkoinen. Puikot 3,5 mm. Tulos oli huomattavasti pienempi kuin oli tarkoitus, vaikka koetilkku stemmasi. Tosin tein koetilkun vain yhdelä värillä: kuvioneule tulee paljon tiukemmaksi. Tämä mennee uuteen kotiin.



perjantai 23. lokakuuta 2020

Blasim Hassan, Allah99

Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu kirja.  Irakista paennut eläinlääkäri perustaa blogin levittääkseen teoksiaan arabimaailmassa, mutta vanhojen tekstiensä sijaan hän haluaakin kertoa uusia tarinoita. Tarinat hyppelehtivät riippumatta ajasta ja paikasta, eikä ole väliä sillä kuka kertoo kenellekin. Kirjaa voikin lukea pätkittäin – ja se onkin nyt hyvä asia, koska laina-aika meni umpeen ennen kuin pääsin kirjan loppuun. Tarinoiden ohella kirjassa on viisaita lauseita kuten

s. 22 …elämämme on vain mielikuvituspeli, jonka lainalaisuuksia ja kulkua on turha yrittää ennustaa.

s. 24: pistää oikein vihaksi, että elämääni on käynyt taloksi kaksi mörköä: laiskuus ja ajanpuute.

s. 26:  ..liskot pönöttävät valta-asemissaan ylpeinä siitä, että ovat dinosaurusten sukua – viis siitä, että ne ovat jo kuolleet sukupuuttoon.

s.121:  Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että muutoksen juna on jättänyt minut asemalle, itse asiassa jo ajat sitten, ja minun tarvitsee vain hyväksyä tämä tosiasia, sillä muu tosiasia on minua kohtaan huomattavasti julmempi.

Viimeisen sitaatin muistin väärin: mielessäni olin muuttanut sen muotoon, että muutoksen juna oli jättänyt minut asemalla, joka oli lopetettu jo ajat sitten. Siltä minusta nimittäin itsestäni aika usein alkaa tuntua.