maanantai 16. tammikuuta 2017

Päivystäjä ja amaryllis




Nyt olen innostunut kuvaamaan kiinteällä 50 mm:n 1/1,4 linssillä. Sillä saa päivänvalossakin kaunista jälkeä, vaikka näitä en ottanut ihan täydellä aukolla (ylemmät kuvat f/4 alin f/2,8).


lauantai 14. tammikuuta 2017

Päivystäjä ja tulppaanit

Ostin päiväni piristykseksi kimpun tulppaaneja. Kun kannoin kassia kotiin, sattui naapuri kohdalle ja huomasi kukat. Ahaa, kylään menossa? arveli naapuri. Ehdin vain kieltää ja ennenkuin kuin ehdin kertoa ostaneeni ne omaksi ilokseni niin hän jo arvuutteli olenko siis tulossa kylästä. Taidamme olla aika protestanttista väkeä me suomalaiset, kun arjen pienten ylellisyyksien suominen itselle on outo asia. 

Kukilla oli kyllä tarkoituksena toimia myös kuvauskohteena.


Mutta ei pelkästä kukkakimpusta saa elävää kuvaa; kyllä siihen tarvitaan mukaan pieni koirakin.
 

 Kuvan luonne muuttuu fokusoimalla toisin. Pääosassa on nyt päivystäjä joka pitää silmällä pihaansa.


Elli on kiitollinen kohde: aina valmiina poseeraamaan.


torstai 12. tammikuuta 2017

Tammikuussa ...

... katse kääntyy kohti valoa

Loppiainen on ohi ja joulukoristeet korjattu pois. Amarylliksessa osa kukista on nuupahtanut, mutta osa kääntyy toiveekkaasti kohti valoa.



  Osa on vasta nupullaan, kuin odotuksena huomisesta eli keväästä.
 


Makroviikot, haaste: Tammikuu

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tuiskupäivän lumitöitä

Lunta on kolattu tänään jo kahdesti, sekä etuovelta että pihan terassilta. Elli osallistuu pudottamalla lunta marjakuusen oksilta. Jotain kiinnostavaa siellä taitaa olla.

torstai 5. tammikuuta 2017

Honkasalo Laura, Pöytä yhdelle. Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta.




Kirjasta saa aluksi sen käsityksen että yksin oleminen koetaan häpeänä. Yksinäisten kuvataan jäävän kaikesta ulkopuolelle. Jos ei ole seuraa ei voi mennä ravintolaan, elokuviin, teatteriin; ei oikeastaan voi tehdä mitään muuta kuin olla yksin. Syynä on pelko siitä mitä muut ajattelevat, katsovatko säälien tai halveksien sitä pöydässään yksin istuvaa. Jos yksinäiset todella kokevat näin, on se traagista. Itse en koe tuolla tavalla. Omasta puolestani voin mennä yksinäni melkein minne tahansa, paitsi oopperan teetanssiaisiin, siellä kun pitää olla tanssikaveri omasta takaa. En usko, että yksin olemiseni mitenkään kiinnostaa muita paikalla olijoita. Ja jos kiinnostaa niin miksi minun pitäisi välittää siitä mitä jotkut minulle vieraat ja yhdentekevät ihmiset minusta ajattelevat, niin kauan kun en olemuksellani loukkaa ketään. Toki kaikki on hauskempaa, jos kokemukset saa jakaa toisten ihmisten kanssa.
Kirjan toisessa osassa yksinäiset itse kertovat tarinansa. Murheellista luettavaa. Loppuosa onkin sitten helpompaa luettavaa, kun tekijä itse kuvaa yksin olemisensa vapautumisena itsensä toteuttamiseen. Yksin oleminen ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys. Yksinäisyys on tunnetila, eikä se välttämättä edes edellytä yksin olemista. Pahintahan on olla yksinäinen muiden keskellä, jos tuntee että ei tule ymmärretyksi tai edes nähdyksi. Eikä ihminen koskaan ole niin yksinäinen kuin huonossa parisuhteessa. Yksin ollessaan taas ei ehkä olekaan yksinäinen, kun seurana ovat muistot ja omat ajatukset. Edesmennyt tätini tapasi sanoa sarkastisesti että jos haluaa viettää aikansa todella hyvässä seurassa, on parasta tyytyä omaansa.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Talven paluu

Saatiin talvi takaisin. Mustan, sateisen ja tuulisen joulun jälkeen - ja nyt kun Ellin tassukin kestää kävellä - on nautinto taas ulkoilla.


Ihan kuin iltapäivällä olisi jo pikkuisen valoisampaa. Voi kyllä olla toiveajattelua.


Iltavalossakin lumi ilahduttaa.


Silmukassa on valmiin alku



Tästä tulee Janina kallion mallin mukaan huivi Rosewater. Pitkästä aikaa on taas hauska kutoa.


Makrotex, haaste: Alku