perjantai 18. elokuuta 2017

Angervot aloittelee



Ihanat jaloangervot aloittelevat kukintaa. Näitä on näköjään pari eri sorttia, tummempi on ostettu Muhevaiselta ja ylemmän kuvan vaaleampi (komeampi) saatu ystävältä siirroksena.


Ihme, että angervot ovat ylipäätään selvinneet hengissä, ne kun sijaitsevat lähellä Ellin strategista vahtipaikkaa, jossa naapuria yritetään pitää kurissa. Nytkin oli aidan taakse oli ajettu jopa autolla! Ei kai sellaista voi kukaan arvonsa tunteva vahtikoira suvaita.


Viereisen marjakuusen alla on hyvä, varjoisa lymypaikka.



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Huovinen Veikko: Kylän koirat





Yhden koiratutun vinkistä tilasin kirjastosta tämän Veikko Huovisen hupaisan kirjan vuodelta 1962. Koirat tuntevana humoristina Huovinen osaa asiansa: monessa kohtaa oli pakko nauraa ääneen.  Niin elävästi hän kuvaa kylän koirien luonteita, tuumailuja ja ryhmädynamiikkaa. Hauska on mm tarina keittiökaappiin murtautuvasta mäyräkoirasta: miten ahmatin kanssa ryhdytään hommaamaan hänelle porsaan papereita, jotta tämä saisi oikein virkansa puolesta ryhtyä jätteitä syömään.   
   Kirjaa lukiessa tulee kaupunkilaiskoirien puolesta vähän surku: miten antoisaa on maalaiskoirien elämä kun ne saavat juoksennella vapaana (paitsi rauhoitusaikana ja silloin onkin rankkaa) kaikkea mielenkiintoista tutkimassa. Pieni virikkeetön aidattu ns. koirapuisto ei millään tavalla korvaa omaehtoista hajujen perässä juoksemista. 

perjantai 11. elokuuta 2017

New dawn ja muita ruusuja

Tämän vuoden tulokas, New dawn on tehnyt muutaman kukan, mutta näyttää tällä tavalla vähän hassulta. Tavallaan nupussa mutta osa terälehdistä jo lurpattaa. Ehkä se ei ole tykännyt rankkasateista.


Nämä ruusut istutettiin viime vuonna, mutta nimet eivät jääneet muistiin. Joka tapauksessa kiva, että kukkivat vasta nyt, kun niiden yläpuolella köynnösruusu on lopettanut. Eivät nämä olisi siinä kukkameressä näkyneetkään.


Kallionauha meinasi jäädä kuvaamatta ennenkuin ehti kukkia ulos. Se tuli pihalle viime kesänä vähän vahingossa lipstikan kaverina, mutta onhan se ihan nätti.


Parasta pihassani on kasvien kukinta-aikojen rytmi: kun joku lopettaa, joku toinen aloittaa. Koko ajan on jotain kaunista. Edellinen asukas on ollut hyvä puutarhaihminen. On oikeastaan aika kummallista, miten vähän huomiota kiinteistökaupassa tunnutaan kiinnitettävän pihojen laatuun. Hinnoissa ei näytä olevan eroa todella kauniisti suunnitellun ja hyvin hoidetun pihan ja likimain kesantopellon välillä. Nykyisin monet pihat on sitäpaitsi jo laatoitettu kauttaaltaan ja kasveja on vain ruukuissa. Minulla on käynyt hyvä tuuri - tai sitten intuitiivisesti ihastuin tässä asunnossa omat vaatimukseni täyttävän pohjaratkaisun ohella juuri upeaan pihaan. 




torstai 10. elokuuta 2017

Gööttitreffit rannalla


Elmo tutustuu Elliin


Kaikki piirissä: Hula, Zara (labbis), Elli, Patu, Neeli?




Patu? ja Elli



Neeli kiusaa veljeään Elmoa


Kasassa Hula, Elli, Elmo ja Neeli, Zara katsoo päältä
 

Hula halaa Elliä, edeeä Neeli ja Elmo


Luulen, että tällainen aktiviteetti on koirista hauskempaa kuin oman vuoron odottelu näyttelykehään.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jansson Tove, Bulevarden





Kokoelma Tove Janssonin varhaisia novelleja 1930- ja 1940-luvulta, joita ei ole ennen julkaistu kirjana, lehtitiedon mukaan hänen omasta toivomuksestaan. Minusta nämä ovat ihan mukavia, tapahtumapaikat ovat sen ajan mukaan eksoottisia, tapahtumat ja henkilöt melko mielikuvituksellisiakin. Tämän päivän Hesarissa on pitkä juttu tästä kirjasta joka on nyt suomennettukin. Siteeraan Hesarista: ”Hänelle Pariisi ja muut suurkaupungit ovat synkkiä, armottomia näyttämöitä, joilla yksinäiset ihmiset turhaan etsivät tietä toistensa luo. Teksteissä näkyy jo hulluutta, kauhua ja väkivaltaa, joita on Janssonin myöhemmissä novelleissa enemmänkin.”

tiistai 8. elokuuta 2017

Pihapäivitystä



 Punainen köynnösruusu on nyt kukkinut ulos, ja vuoron ovat ottaneet pienet pinkit.


Ystävältä saatu pallohortensia kukkii loistavan valkoisin kukin, jotka hämärässä oikein loistavat valkoisuuttaan.



Jaloangervot ovat kukassa

 kuten myös kuunlilja


Lassila Pertti: Kesän kerran mentyä





Kirjailijasta sanotaan mm. näin: Pertti Lassilan (s.1949) edellinen romaani Armain aika oli vuoden 2015 Finlandia-ehdokas ja esikoisromaani Ihmisten asiat (2013) sai myös paljon huomiota kauniin kielen ja ihmiselon tarkan kuvauksen ansioista. Tähän arvioon on helppo yhtyä; juuri kauniissa kielessä on kirjan paras anti, ja sen vuoksi sitä lukee mielellään. Juoni tai juonenkäänteet eivät varsinaisesti ole koukuttavia. Mutta välillä on ihana lukea näin seesteistä ja tarkasti maalailevaa tekstiä.
Tarina lähtee vuodesta 1916 jolloin hankolainen Elsa kokee lyhyen kohtaamisen nuoren merimiehen kanssa. Seuraavana kesänä syntyy tyttölapsi, jonka Elsa kasvattaa aluksi sisarensa kanssa ja joka jää sisarelle Elsan menehdyttyä sairauteen. Vuonna 1939 Helsingissä opiskeleva Taimi tulee kesäksi Hankoon, kohtaa nuoren ylioppilaan ja tutustuu vanhaan taiteilijaan, joka maalaa hänestä muotokuvan. Kesä päättyy, sota syttyy, Taimin sulhanen joutuu rintamalle. Kirja on kertomus itsenäisistä naisista, onnesta, menetyksestä ja surusta.