tiistai 13. marraskuuta 2018

Syksy - autius lehtipuissa

Nyt on piha laitettu talvikuntoon. Maksaruohot, pioni ja tyräkki leikattu, terassipöydät siirretty kaappiin. Kyllä on aution näköistä!



Pientä, keinotekoista lohtua tuomassa pari callunaa, jotka nekin pian peittyvät lumeen. Viimeiset ruusut jättävät jäähyväisiään.



Terassi odottamassa kevättä, aurinkoa ja lämpöä. Sitten taas tässäkin kahvitellaan ja luetaan romaania.


Nyt olisi hyvä aika vetäytyä talviunille. En ole syksyihminen, en oikein talvi-ihminenkään. Odotan kevättä. Maaliskuussa jo helpottaa.
 

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Andersson Lena: Sveas son




Sveas son on kuvaus ruotsalaisen kansankodin synnystä ja muutoksesta kun aika näyttää ajavan sen ohi. Svean isä muuttaa vuosisadan alkupuolella paremman elämän toivossa Amerikkaan, Svean poika Ragnar taas toteuttaa hyvän elämän toivoa Ruotsissa, jossa hyvinvointiyhteiskunta rakentaa perheille moderneja asuntoja lähiöihin, takaa jokaiselle koulutuksen ja työpaikan. Ragnarista tulee veiston opettaja, hän on työssään hyvä eikä muuta kaipaa. Tarjottuun ylennykseen hän ei tartu; hän ei haaveile liian suuresta. Unelmana on tavallinen elämä ja tyttären urheilumenestys, ja siihen isä ja tytär panostavan kaiken vapaa-aikansa, kunnes tytär hylkää urheilun, kiinnostuu opiskelusta ja väittelee tohtoriksi aiheesta josta isä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä vaikka väitöstilaisuus pidetään ruotsin kielellä. Ragnarin murheeksi kansankoti alkaa rapautua: tulee kaikenlaista outoa: homopareja, maahanmuuttajia, eivätkä  nuoret jaa entisiä arvoja. Ragnarille ja hänen kaltaisilleen ei oikein ole enää sijaa. Ragnar yrittää muuttua,eroaa vaimostaan löytää uuden kumppanin alkaa harrastaa taiteenkin tekemistä, mutta ei enää löydä itseään vaan masentuu: kaikkeen hän vain sanoo juu ja jaa.

Andersson kuvaa henkilönsä paikoin hykerryttävän sarkastisesti, ainakin kuvatessaan saituutta tai seuraelämän pinnallisuutta. Vähän kyllä tulee mieleen ajatus, että Andersson ei oikein taida pitää luomistaan henkilöistä. Sama tunne tuli hänen aikaisemmasta teoksestaan Egenmäktigt förfarande.  Kieli on paikoin vaikeaa: suomenkieliselle outoja sanoja oli enemmän kuin yleensä ruotsalaisia kirjoja lukiessa ja lauserakenteet muutamassa kohdassa niin raskaita että sai pätkän lukea kahteen kertaan ennen kuin aukeni. Aika kiva, mutta ei suuri suosikkikirjani kuitenkaan. Tämä luettiin läsecirkelissä.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Ensilumi yllätti ruusut

Ensilumi yllätti ruusut - ja Ellin.





torstai 18. lokakuuta 2018

Change of season

Muutoksessa on jotain kiinnostavaa - silloinkin kun muutokseen sisältyy haikeutta ja hyvästijättöä jollekin mukavalle, kuten kesälle. Pihalla muutos on käsinkosketeltavaa: perennassa vierekkäin jo pelistä poistunut pioni, sateen riepottelema, vielä värejä hehkuva maksaruoho ja viimeisenä kukkijana loistava syysasteri. Ihan pian kaikki on ohi: pitää vain muistaa kaivaa sipuleita maahan kevättä vastaanottamaan.


Kesäkukat on osin jo vaidettu callunoihin.


Nyt jo nelivuotias pihakoira seuraa reviirinsä tapahtumia tarkkana .


Puikoilla Áíne by Isabell Kraemer



Kudon nyt ensimmäistä kertaa villapaitaa ylhäältä alas. Saa nähdä, millainen on lopputulos. Ohje tuntuu selkeästä ja tätä on kiva kutoa. Lankana Drops Alpaca, värit sinilila ja farkunsininen, molemmat mix-värejä.

Syntymäpäivätyttö




Sankarin kakkuun tuli jauhelihaa, mustikkajogurttia ja kalkkunanappuloita (4 kpl)


Ensimmäiseksi syötiin jogurtti:


Lahjoja:

Parasta oli kemut: vieraina mm. labbiskaverit Venny, Pamina ja Toivo saatajineen. Ihmiset saivat omanlaistaan tarjoilua, mutta kakku oli valittu  päivänsankarin kakun kanssa
sävy sävyyn.


maanantai 8. lokakuuta 2018

Muutosvärejä pihalla


Sirotuomipihlajaksi epäilemäni pihapuu kauniissa syysasussaan:


Viimeiset ruusut ja maksaruohot muistuttavat vielä menneestä kesästä.


Kesäkukat jo paleltuivat ja nyt on edessä ruukkujen siirtäminen syrjän. Osaan istutan callunoita:
 


Pihalla kaverina väsymätön ystäväni Elli: