torstai 25. elokuuta 2016

Kotikadun varrella


Mustaa ja valkoista -haaste: Kotikadulla

klikkaa kuva terävämmäksi
Kotikatuni on hiljainen, kuin maalaisraitti, vaikka onkin reilun kilometrin päässä tulevasta metroasemasta ja Ison Omenan markkinahulinasta.

klikkaa kuva terävämmäksi
 Kadun varrella on pari rivitaloa, ajalta jolloin rakennukset sijoitettiin maaston mukaan ampumatta ensin kaikkea maan tasalle.

klikkaa kuva terävämmäksi
Muut rakennukset ovat omakotitaloja; uuttakin pukkaa, mutta vielä on jäljellä muutama kaunis puutalo väljine pihamaineen. 

Tämä on minun maisemani, jossa viihdyn ja jossa ennenkaikkea viihtyy oma kultainen koirani.

 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Rajala, Panu: Intoilija, Fotografin muistikuvat





Panu Rajala kirjoittaa muistikuvia I.K. Inhan nahkoissa, minä-muodossa.  Ja hyvin kirjoittaakin: tyyli on mukavasti vanhahtavaa, vähän Aleksis Kivenkin hengessä. Osin tyyli ehkä johtuu lähdemateriaaleista, joita on runsaasti. Kuitenkin teksti soljuu luontevasti, eikä lukijalle tule mieleen mitään leikkaa-liimaa  -tunnetta. Panulalla on kieli hallussa.
   Kiinnostavinta on lukea valokuvaamisen historiaa. Miten vaivalloista on ollut valokuvauksen pioneerien työ! Ja kun tähän vaivaan liittyy vielä matkaaminen erämaissa jalan tai polkupyörällä, niin ihailtava on Inhan sitkeyttä. Todellinen intoilija hän kiinnostuksen kohteensa suhteen oli!

Pari asiaa erityisesti kiinnitti huomiotani:
Karjalaisuudesta, s. 158-159:   … ja siellä toinen silmä vesissä, toinen ilossa kerrottiin, ettei kylässä enää ollut muuta syötävää kuin hienonnettuja pahnoja, niin oli säälimme syvä, mutta emme kuitenkaan tunteneet samaa synkkää masennusta, jonka moinen tieto muualla herättää. Kohtalon kovuus ei ole murtanut Karjalan kansan mieltä. Se on köyhyydessäänkin yhtä rattoisa ja viehkeä. Kovan onnen kohdatessa se lohduttaa itseään iloisella mielellään. Runo on kuin onkin ilon lapsi, joka murheistakin luo elähyttäviä voimia.

s. 222: …miten vaikeata valokuvaajan on saada aikaan kuvia, joissa on aatteellista sisältöä. Kaikki saattaa riippua vain lyhyestä hetkestä tai auringon välähdyksestä, joka voi olla jo ohi ennen kuin sen vaikutus selvenee.

Vielä kesäkukkia





Elli poseeraa

 Sisällä

ja ulkona auringossa
 

ja varjossa


lauantai 20. elokuuta 2016

Pihalla

Sateitten jälkeen vihdoin aurinkoa: pihalla suorastaan kuuma.  Elli vahtii ja minä kuvaan kukkia. Vielä on kukkaan puhjennut yksi pinkki ruusu, toinen niistä jotka istutettiin tänä vuonna. Maksaruoho alkaa saada väriä.




Kuvat on 105 mm:n makrolla. Elli täydellä aukjolla f/2,8, muut f/10.

 

perjantai 19. elokuuta 2016

Gräsanoja


Kävelyllä pitkin jokivartta. Vähän matkan päästä tullaan marinaan, jossa laiturien kupeessa uinailevat toinen toistaan komeammat veneet. Täällä silmää ilahduttavat pikkuruiset soutuveneet, jotka lienevätkin ainoita, jotka kykenevät Gräsanojassa etenemään. Jotenkin tunnelmallisen näköisiä, mielestäni. 

Tässä taas mustavalkoisuus on ylivoimainen värikuvaan nähden. Mutta mausteeksi jätin jäljelle häivähdyksen väreistä. Sitä tuskin huomaa, mutta mielestäni kuitenkin elävöittää.


 Väreissä siis tällainen. Kuva ei erityisen hyvä: kännykällä napattu.

 

torstai 18. elokuuta 2016

Sade

Kun en onnistunut saamaan kuvaan sateen juovia, niin tyydyn pisaroihin. Kokeeksi erilaisella syvyysterävyydellä.

Ensin täydellä aukolla (eli tällä linssillä f/4)


ja sitten kunnolla himmennettynä (f/11) 


Kummatkin on tarkennettu ikkunaan, ei taustaan. Ylempi on lähempänä sitä mitä tavoittelin. Olisi ehkä pitänyt valita valovoimaisempi objektiivi, niin olisin saanut taustan vielä epäterävämmäksi. Nyt se kuitenkin on myöhäistä, koska pisarat ovat kuivuneet. On tämä hauskaa, tämä leikkiminen!