sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Sohvan valtaus

Elli voi nyt onnitella itseään: talon viimeinen humans only -linnake on vallattu.  
Ostin Emmasohvan viereen jalkalampun lukuvaloksi ja kun asetuin sohvan nurkkaan romaania lukemaan, istui Elli lattialla edessäni onnettoman näköisenä, katsoi anovasti silmiin ja kysyi eikä tässä huushollissa ollakaan tasa-arvoisia.


Vaikka sohvan kunnostuksen jälkeen siitä oli tullut koiravapaata aluetta, eikä Monty saanut enää sille nousta - eikä sitten myöhemmin Ellikään - en voinut enää kovettaa sydäntäni vaan myönsin Ellille luvan kiepsahtaa siihen viereeni. Ei noin kaunista katsetta kukaan voi vastustaa.
 

Sen verran periaatteista jäi jäljelle, että heitin Sandersonien suojaksi sohvan päälle viltin.





perjantai 10. marraskuuta 2017

Salminen Tuuli, Surulintu





Surulintu on helsinkiläisen Tuuli Salmisen tänä vuonna ilmestynyt esikoisromaani – ja hyvä onkin! Maineikas kirjailija tekee kuolemaa ja hänen viimeinen toiveensa on, että hänelle kolme tärkeää naista – vaimo, sisar ja sisarentytär pääsisivät sopuun keskenään. Kirja on rakennettu kuten lähes kaikki nykyään siten, että äänessä ovat vuoroon eri henkilöt, eri aikoina. Rakenne pysyy kasassa eikä lukija joudu liikaa pohtimaan, missä nyt taas mennäänkään.
Avioparin ja heidän muun lähipiirinsä elämä pyörii kustannusyhtiön ympärillä, jo vaimon edesmenneen isän perua. Ollaan helsinkiläisen sivistyneistön linnakkeessa Korkeavuorenkadulla. Aviomiehen tausta on vaatimattomampi, boheemimpikin. Vaimon taustalla on traumaattinen lapsuus, jota isä on varjellut monilla valheilla ja salailulla. Vähitellen salaisuuksia ja luurankoja alkaa paljastua myös menestyneen kirjailijamiehen takaa.
Hiukan olen kuulevinani kaikuja Helvi Hämäläisen Säädyllisestä murhenäytelmästä. Mutta minun makuuni tässä on silti kaikki kohdallaan. Pidin kovasti ja luin käytännöllisesti katsoen käsistäni laskematta.

Tabucchi Antonio, Kertoo Pereira





Lukupiirin valinta. Maisteri Pereira vastaa Lissabonilainen-lehden kulttuuritoimutuksesta ja on samalla sen ainoa työntekijä. Täydellisen epäpoliittisena henkilönä hän pitäytyy Portugalin  poliittisten intohimojen ulkopuolella ja keskittyy lähinnä kääntämään vanhempaa ranskalaista laatukirjallisuutta. Palkattuaan toimitukseensa harjoittelijan kirjoittamaan elävien kirjailijoiden nekrologeja valmiiksi siltä varalta, että joku näistä saattaisi yllättäen kuolla, hän tahtomattaan sotkeutuu vastarintaliikkeen toimintaan. Loppujen lopuksi Pereirasta tulee arjen antisankari.
Kirja on pieni, vain vajaa 200-sivuinen. Tyyliltään hyvin verkkainen: kaikki kuvataan loputtoman yksityiskohtaisesti, vähän niin kuin lapsille kerrottavassa tarinassa. Ei hassumpi, mutta ei ehkä ihan minun makuuni.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Rulettia keittiössäni



Saatiin lainaksi tällainen koirien ruletti. Elli on oppinut jo taitavaksi ja löytää kaikki namit.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kissa hiirelle räätälinä

Sadussa hiiri tärvää kissan takkikankaan niin ettei tule kukkaroakaan. Nyt kävi toisin päin: laskin langan menekin niin pieleen, että villapaidan lisäksi tuli huivi ja vielä jäi lankaa yli. Kun ei ole ohjetta, on menekin laskeminen maallikolle näköjään kokonaan korkeimman kädessä.


 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Aamun tunnelma

Aika pimeää on. Kello on vähän yli seitsemän ja on lokakuun loppupuolta. Pitkä matka ensi kesään. Onneksi on valot.

Aikaisin - ja yllättäen - saatiin ensi lumi ja liukkaat kelit. Viime vuonna taisi käydä samalla tavalla, mutta edellisvuonna ruoho viheriöi vielä jouluna. Jotenkin muistelen, että vuosikymmeniä sitten ei talvirenkaiden vaihtamista edes mietitty kuin vasta marraskuussa.


torstai 26. lokakuuta 2017

Ensi lumi

Aina se sittenkin yllättää. Nytkään eivät talvirenkaat ole ajoissa alla, vaikka kuvittelin olevani hyvinkin aikaisessa kun varasin vaihdon ensi tiistaille eli 31.10.