lauantai 31. toukokuuta 2014

Valoa, vehreyttä ja avaruutta


klikkaa kuva isommaksi


klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi
klikkaa kuva isommaksi

Onnea on kävely kauniissa ympäristössä.


torstai 29. toukokuuta 2014

Aihetta juhlaan - elämä edessä


klikkaa kuva isommaksi
Lauantaita ennakoiden kuva viime vuodelta.

Valokuvatorstai, haaste 329: Kevätjuhla


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Mokkalusikka


klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi
Emaloidut hopeiset mokkalusikat ovat suosikkejani omassa lusikkalaatikossani. Näitä on sinne periytynyt sekä oman että miehen suvun puolelta.

Lusikat ovat vaikeita kuvattavia, koska edestäpäin kuvatessa kuvaaja joutuu melkein aina lusikan pohjaan peilikuvaksi. Takaapäin onnistuu paremmin, ja ainakin nämä ovat takaa myös kauniimpia.

klikkaa kuva isommaksi


Makroviikot, haaste 149: Lusikka


maanantai 26. toukokuuta 2014

Esa Seppänen: Venäjä tienhaarassa





Ajankohtainen ja kiinnostava kirja kuvaa tavallisten venäläisten arkea, heidän arvojaan ja heidän pelkojaan. Henkiset arvot jäävät yhä useammin aineellisten jalkoihin. Laajalle levinnyt väkivalta, rikollisuus ja korruptio vaikuttavat ihmisten elämään, ja yhteiskuntaluokkien väliset erot kasvattavat tyytymättömyyttä.
Samalla kun kirja avaa ikkunan venäläiseen mielenmaisemaan - venäläinen on työssäänkin emotionaalinen, impulsiivinen ja helposti uuvahtava - se tarjoaa myös monipuolisen kuvan nyky-Venäjän ongelmista ja mahdollisuuksista. Kirjaan on koottu valtava määrä tutkimustietoa, joka valottaa venäläisten asenteita ja Venäjän haasteita monelta taholta.

VTT, everstiluutnantti Esa Seppänen on tietokirjailija, Neuvostoliiton ja Venäjän asiantuntija, joka on toiminut Puolustusvoimien palveluksessa m. presidentti Urho Kekkosen adjutanttina.




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Haudalla


klikkaa kuva isommaksi

Gräsan uurnalehto on kaunis puisto, jossa oman haudan laittaminen on vähän kuin oman minimaalisen puutarhapalstan hoitamista, vapaaehtoista tietenkin.

Jotenkin sattumalta törmäsin tänään myös tähän kauniiseen runoon, joka sopii tunnelmaan:

Death is nothing at all
I have only slipped away into the next room
I am I and you are you
Whatever we were to each other
That we are still
Call me by my old familiar name
Speak to me in the easy way you always used
Put no difference into your tone
Wear no forced air of solemnity or sorrow
Laugh as we always laughed
At the little jokes we always enjoyed together
Play, smile, think of me, pray for me
Let my name be ever the household word that it always was
Let it be spoken without effort
Without the ghost of a shadow in it
Life means all that it ever meant
It is the same as it ever was
There is absolute unbroken continuity
What is death but a negligible accident?
Why should I be out of mind
Because I am out of sight?
I am waiting for you for an interval
Somewhere very near
Just around the corner
All is well.
Nothing is past; nothing is lost
One brief moment and all will be as it was before 
How we shall laugh at the trouble of parting when we meet again!

Canon Henry Scott-Holland, 1847-1918, Canon of St Paul's Cathedral



torstai 22. toukokuuta 2014

Toukka tiskaa


klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstain haasteessa 328  inspiroidutaan Risto Rasan runosta:

Toukka 

Omenankuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa ja kuuntelee oikein tarkasti,
voi tuulen ja sateen ääniltä erottaa astioiden kilinää.
Toukka tiskaa. 


Risto Rasa


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Terveellistä ja epäterveellistä makeaa


 
klikkaa kuva isommaksi

 Makroviikon haaste on tällä kertaa sikäli hankala, kun olen nyt makean lakossa enkä voi ostaa kotiin kuvauskohteita. Piti siis turvautua vanhoihin herkkuihin: alla mutakakkua ja jäätelöä.

klikkaa kuva isommaksi


Makroviikot, haaste 148: Makea



tiistai 20. toukokuuta 2014

Murtunut


klikkaa kuva isommaksi
Kukat osaavat joskus vanheta kauniisti. Tämäkin piti kuvata vielä ennen poisheittämistä. Minusta se on murtuneenakin kaunis. Oikeastaan me voisimme ottaa niistä opiksi.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset





Hukkuiko Minna Lindgren hybrikseen?

Kuolema Ehtoolehdossa, tulevan trilogian ensimmäinen osa oli mielestäni onnistunut humoristinen kannanotto vanhustenhoidon huonoon tilaan Suomessa. Kirja sai paljon huomiota ja suuren suosion. Lindgren on tehnyt sopimuksen jo kolmannesta osasta, josta ei ole kirjoittanut vielä sanaakaan ja jonka konseptikin taitaa olla vielä hahmottumatta. Ainakin tällaisen mielikuvan hän hiljattaisessa yleisötapahtumassa antoi.

Sarjan toinen osa, Ehtoolehdon pakolaiset, jatkaa kertomusta siitä mihin ensimmäinen päättyi. Palvelutalon ystävykset muuttavat putkiremonttia pakoon kimppakämppään entisen pornoluolan tiloihin. Koko asetelma on kovin uskomaton ja liioitellun tuntuinen, mutta voin silti kuvitella miten hauskaa Minna Lindgrenillä on ollut teosta ideoidessaan. Hilpeän kertomuksen oheen on tässäkin tuotu vakavaa sanomaa: kotihoitajien epäpätevyyttä ja olematonta sitoutumista työhönsä, vanhusten siirtelyä palvelutalosta sairaalaan ja ennen kaikkea kannanotto eutanasiasta. Minulle vain jäi epäselväksi pitääkö Lindgren eutanasiaa hyvänä vai huonona asiana.

Kirjassa kerrotaan humoristisesti miten Einon vaimo ensin yrittää onnistumatta armomurhata dementoituneen miehensä jogurttiin sekoitetuilla lääkkeillä ja miten lopuksi vaimon kämppäkaveri väärentää Einon hoitotahdon niin että Einon akuuttia tulehdusta ei hoideta, vaan hän kaikkien helpotukseksi saa kuolla dementiakodissa. Suurlähettilään puoliso Anna-Liisa taas saa virtsatietulehduksen ja tulee sekavaksi. Hänet nyt joka tapauksessa kiidätetään sairaalaan, hoidetaan antibiooteilla ja lähetetään kotiin toipumaan. Vähitellen hän toipuukin entiselleen. Kun sitten Anna-Liisan mies saa jonkin akuutin tulehduksen, naiset päättävät olla kutsumatta apua ja niin Onni saa kuolla yhteiseen kimppakämppään. Minulle jäi epäselväksi, miksi Anna-Liisa hoidettiin, mutta Onnia ei. Kuitenkin Onni oli ennen akuuttiin tulehdukseen sairastumistaan täysin omatoiminen vanhus, joka liikkui kaupungilla, kävi kokouksissa ym.

Kaiken kaikkiaan, niin hauskasti kuin Minna Lindgren kirjoittaakin, on tässä ylöslämmitetyn maku. Kun ensimmäinen kirja sai hyvän vastaanoton, ja lisää pyydetään, on ymmärrettävää, että kirjailija arvelee iskeneensä kultasuoneen ja antaa palaa.

Mitä taas tulee kirjan rooliin sinänsä tärkeässä eutanasiakeskustelussa, toimii se mielestäni pikemminkin asialle epäeduksi. Tässähän juuri nostetaan esiin niitä pelkoja, joita eutanasian vastustajat korostavat: ensinnäkin että joku muu kuin potilas itse ottaa päätösvallan ja ohjat käsiinsä ja toiseksi että eutanasian avulla hoidettaisiin pois päiväjärjestyksestä vanhusten aiheuttama kestävyysvaje yleisemminkin. Kuitenkin kirjasta saa käsityksen, että Lindgren olisi eutanasian puolestapuhuja. Jos näin on, hän on ampunut omaan nilkkaansa. Tai sitten kirjan ei ole tarkoitus ottaa asiaan kantaa ollenkaan, vaan vain hassutella koomisella aiheella.

Kirjassa tuodaan esiin miten yksityinen hoivabusiness lyö rahoiksi vanhusten kustannuksella. Ettei Minna Lindgren nyt vain olisi liittymässä samaan joukkoon.


torstai 15. toukokuuta 2014

Siirtolohkare


klikkaa kuva isommaksi
Kalliolla lepäävä siirtolohkare on toiminut oivallisena veden korkeuden mittarina. Korkeimmillaan ollessaan vesi on kuluttanut sammalen pois kiven pinnasta.


Valokuvatorstai, haaste 327: Kivi kivessä


Suurennuslasi auttaa


klikkaa kuva isommaksi
Joskus näkö ei riitä pienen tekstin lukemiseen.


Makroviikot, haaste 147: Näkö

tiistai 13. toukokuuta 2014

Pihalla ahkeroidaan


klikkaa kuva isommaksi
Aamulla havahduin kummalliseen pörinään; nyt on käynnissä pihan tasoitus. Jokohan kivetystä ruvetaan pian tekemään?


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Anna Gavalda: Je voudrais que quelqu’un m’attende quelque part







Tämän pikkuisen pokkarin hain kirjastosta, kun olin saanut viestin ranskankielisen kokoelman siirtämisestä lähikirjastooni. No, ilouutinen osoittautui mitättömäksi: muutama hassu kirja ja niistäkin osa jostain muusta kielestä ranskaksi käännettyjä. Paremman puutteessa otin tämän, jossa on 12 erillistä pikkutarinaa enemmän tai vähemmän myttyyn menneistä ihmissuhteista.


torstai 8. toukokuuta 2014

Roses, roses ja flow-tila


Ei elämä pelkkää juhlaa ole, kyllä se on myös ruusuilla tanssimista ;)

Helsingin yliopiston ja Hesarin yhteinen VOX-tapahtuma käsitteli tänään onnellisuuden osatekijöitä. Viimeinen puhuja pohti kauneuden merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Minusta on päivän selvää, että kaunis ympäristö lisää hyvää oloa ja onnellisuuttakin.


klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi
Valokuvien väsääminen on mielipuuhaani ja jaksan niiden parissa touhuta joskus yömyöhään. Suurta huvia on ottaa samaa kuvaa erilaisilla asetuksilla. Alempi kuva esimerkiksi on otettu aukolla f/20, ylempi aukolla f/10. Kuten olettaa sopii, alemmassa on laajempi syvyysterävyys eli etummainen ruusu on terävämpi kuin yläkuvassa. Nämä tosin eivät ole samasta kulmasta otettuja kuvia. Lukijoita säästääkseni en laita tähän saman otoksen eri versioita.

Tällaista kun puuhailee, ajautuu virtaavaan flow-tilaan ja ajan taju unohtuu.

Valokuvatorstai, haaste 326: Virta


lauantai 3. toukokuuta 2014

Hoitopäivä


On tärkeää, että jokainen saa toimia itselleen ominaisella tavalla. Näin uskon.

klikkaa kuva isommaksi
Paminan pikkusisko nautii treeneistä ja on niissä elementissään. Me Paminan kanssa uskomme hitaamman elämän autuuteen; on ilo viettää luppoaikaa hoitolaisen kanssa sillä aikaa kun Venny treenaa.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

torstai 1. toukokuuta 2014

Vapun kuplivaa


klikkaa kuva isommaksi

Vappu ilman kuohuvaa on kuin vappu ilman tippaleipiä: mahdoton ajatus! Skåål!


Valokuvatorstai, haaste 325: Kupliva