maanantai 18. syyskuuta 2017

Tasa-arvoasiaa




Suuret viisaat ovat päättäneet vaihtaa kaikki miesloppuiset sanat neutraalimmiksi. Siis ei enää ole luottamusmiehiä, nimismiehiä, virkamiehiä tai sen sellaisia. Tokihan näissä tehtävissä naisia on siinä missä miehiäkin, mutta oikeassa olijoiden mielestä termi tuottaa epätasa-arvoa. 

Mitenkä on sitten suhtauduttava niihin kieliin, joissa kaikki substantiivit ovat maskuliineja, feminiinejä tai mahdollisesti neutreja. Saksassa aurinko on feminiini ja kuu maskuliini; ranskassa taas päinvastoin. Kai kaikki artikkelit pitäisi muuttaa neutreiksi tai mieluiten poistaa kokonaan. Vieraiden kielten opiskelua se ainakin helpottaisi. Oikeastaan asianhan voisi nostaa esille jossain kansainvälisessä tasa-arvoa ajavassa järjestössä. Virkahenkilöille riittäisi hommaa. 

Mutta se vain huolestuttaa että pitääkö samalla luopua harvoista naista tarkoittavista kunnianimikkeistämme. Muuttuuko noita-akka noitahenkilöksi?

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ystävyyttä ja ihailua

Kyllä oli taas hauskaa, kun Venny ja Pamina tulivat kylään.
Elli oli tohkeissaan eikä olisi antanut varsinkaan Paminalle sen hetken rauhaa. En tiedä johtuuko suurempi innostus juuri Paminasta siitä, että Ellin suuri ihastus Enzo on iso ruskea labbis ja siis hyvin samannäköinen kuin Pamina. Tai sitten Venny antaa Paminaa enemmän torjuvia signaaleja, vaikka ihmissilmä ei niitä erota. Pamina on niin suurenmoisen kärsivällinen, että ei hätistäisi pois kärpästäkään.








Vierailun jälkeen Elli oli uuvuksissa. Sen verran jännittävää oli ollut, että illalla halusi nukkua poikittain rintani päällä. Vähän hankala siinä oli lukea iPadilta Westön uutta romaania ;)



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viimeisiä väripilkkuja pihalla

Dahliat ovat jaksaneet kukkia koko kesän ja pukkaavat uutta nuppua vieläkin. Taustalla yhtä uskollisia tähtisilmiä. Näitä ensi kesänäkin.


 Perennat alkavat- ruusuja lukuunottamatta - olla ohi; maksaruohot ovat vielä kukassa, joskin sateen runtelemina. Syysastereita voi vielä tulla.


Karjalanneito on minusta niin ihana, että sitä vaan on pakko kuvata. Tässä vähän eri asteuksilla.
aukko 2,8


aukko 2,8

aukko 5,6

aukko 5,6
 Västgöta Security -palvelu pelaa pyhänä ja arkena, ilman eri veloitusta myös pihalla.
 Kuka pirulainen siellä nytkin kulkee aidan takana!



tiistai 5. syyskuuta 2017

Työn ja vastuun jaosta



Se vaan on kummallista, kun yksi ja sama pieni koira joutuu vahtimaan sekä etu- että takapihaa. 
Talon niinsanottu emäntä vain istuu ja lukee kirjaa - tai kutoo - eikä kanna minkäänlaista vastuuta talon turvallisuudesta.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Syyskuun aurinkoa

Täällä iloitaan viimeisistä ruusuista, joita vielä riittää, pieniä ja vähän isompia, vaaleita ja tummempia. Ellikin selvästi arvostaa auringon lämpöä nyt kun vihdoin hetkeksi sellaista saadaan nauttia.




 Köynnösruusu on innostunut kasvattamaan kokonaan uutta versoa New Dawnin rinnalle. Saa nähdä mitä tästä kehittyy.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Hauenkalliolla

 Ellin tassut vetävät nykyisin useimmiten kohti kalliota. Sinne on päästävä ainakin kerran päivässä.


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Elokuun loppua


Jaksaa, jaksaa, vielä jaksaa ihana, vaalea persikanvärinen ruusu ukoistaa kukintaansa aloittelevan maksaruohon rinnalla.




Change of perspective. Joskus on hyvä katsoa asioita toisesta näkökulmasta.



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Gräsa


Kävin haudalla vaihtamassa pois kuivat marketat. Valkoiset pikkukukat olivat ruvenneet kukkimaan uudestaan, joten ne saivat vielä jäädä.

tiistai 22. elokuuta 2017

Ruusupäivitys


 Kiva kun kesän ensimmäinen ruusu tekee vielä uusia.


Ja kiva kun köynnösruusun lopetettua kukintansa sen alapuolella oleva hehkuvan punainen on komeimmillaan.



maanantai 21. elokuuta 2017

Pilvisenäkin päivänä ...

.. on pihasta iloa.


Ennen kaikkea iloitsen siitä, että pihalleni näkyy vain puita ja taivasta, ei ainuttakaan pilvenpiirtäjää. Nyt lähistöllä rakennetaan hurjaa vauhtia: pilvenpiirtäjiä kohoaa Niittykumpuun, Matinkylään ja Tapiolaan sellaisia määriä, että on vaikea ymmärtää mistä kaikille asunnoille löytyy ostajia, varsinkin kun hintataso on huikea. 

Onnea on asua vähän vanhemmalla alueella, jossa talojen välissä on tilaa ja puistoja paljon. Talot tietysti ovat vanhoja, ja lehdissä kovasti kirjoitetaan miten suuria ongelmia vanhoihin taloihin sisältyy. Ehkä takana on rakennusliikkeiden lobbausta, en tiedä, mutta uutisia on saatu myös vastavalmistuneista taloista, joissa on jouduttu suuriinkin korjaustöihin jopa ennenkuin ensimmäiset asukkaat ovat voineet muuttaa sisään. Aivan varmasti vanha talo vaatii enemmän remontteja kuin uusi, mutta eivät kaikki vanhatkaan talot välttämättä terveysriskiä merkitse. Omassa taloyhtiössäni osa asukkaista on asunut täällä yli 40 vuotta eli talon rakentamisesta lähtien, ilman että olisivat sairastuneet, joten toivoa sopii että home ei heti hyökkää minunkaan kimppuuni. Eihän tässä itselläkään enää niin pitkä taival edessä päin liene.
 

perjantai 18. elokuuta 2017

Angervot aloittelee



Ihanat jaloangervot aloittelevat kukintaa. Näitä on näköjään pari eri sorttia, tummempi on ostettu Muhevaiselta ja ylemmän kuvan vaaleampi (komeampi) saatu ystävältä siirroksena.


Ihme, että angervot ovat ylipäätään selvinneet hengissä, ne kun sijaitsevat lähellä Ellin strategista vahtipaikkaa, jossa naapuria yritetään pitää kurissa. Nytkin oli aidan taakse oli ajettu jopa autolla! Ei kai sellaista voi kukaan arvonsa tunteva vahtikoira suvaita.


Viereisen marjakuusen alla on hyvä, varjoisa lymypaikka.



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Huovinen Veikko: Kylän koirat





Yhden koiratutun vinkistä tilasin kirjastosta tämän Veikko Huovisen hupaisan kirjan vuodelta 1962. Koirat tuntevana humoristina Huovinen osaa asiansa: monessa kohtaa oli pakko nauraa ääneen.  Niin elävästi hän kuvaa kylän koirien luonteita, tuumailuja ja ryhmädynamiikkaa. Hauska on mm tarina keittiökaappiin murtautuvasta mäyräkoirasta: miten ahmatin kanssa ryhdytään hommaamaan hänelle porsaan papereita, jotta tämä saisi oikein virkansa puolesta ryhtyä jätteitä syömään.   
   Kirjaa lukiessa tulee kaupunkilaiskoirien puolesta vähän surku: miten antoisaa on maalaiskoirien elämä kun ne saavat juoksennella vapaana (paitsi rauhoitusaikana ja silloin onkin rankkaa) kaikkea mielenkiintoista tutkimassa. Pieni virikkeetön aidattu ns. koirapuisto ei millään tavalla korvaa omaehtoista hajujen perässä juoksemista. 

perjantai 11. elokuuta 2017

New dawn ja muita ruusuja

Tämän vuoden tulokas, New dawn on tehnyt muutaman kukan, mutta näyttää tällä tavalla vähän hassulta. Tavallaan nupussa mutta osa terälehdistä jo lurpattaa. Ehkä se ei ole tykännyt rankkasateista.


Nämä ruusut istutettiin viime vuonna, mutta nimet eivät jääneet muistiin. Joka tapauksessa kiva, että kukkivat vasta nyt, kun niiden yläpuolella köynnösruusu on lopettanut. Eivät nämä olisi siinä kukkameressä näkyneetkään.


Kallionauha meinasi jäädä kuvaamatta ennenkuin ehti kukkia ulos. Se tuli pihalle viime kesänä vähän vahingossa lipstikan kaverina, mutta onhan se ihan nätti.


Parasta pihassani on kasvien kukinta-aikojen rytmi: kun joku lopettaa, joku toinen aloittaa. Koko ajan on jotain kaunista. Edellinen asukas on ollut hyvä puutarhaihminen. On oikeastaan aika kummallista, miten vähän huomiota kiinteistökaupassa tunnutaan kiinnitettävän pihojen laatuun. Hinnoissa ei näytä olevan eroa todella kauniisti suunnitellun ja hyvin hoidetun pihan ja likimain kesantopellon välillä. Nykyisin monet pihat on sitäpaitsi jo laatoitettu kauttaaltaan ja kasveja on vain ruukuissa. Minulla on käynyt hyvä tuuri - tai sitten intuitiivisesti ihastuin tässä asunnossa omat vaatimukseni täyttävän pohjaratkaisun ohella juuri upeaan pihaan. 




torstai 10. elokuuta 2017

Gööttitreffit rannalla


Elmo tutustuu Elliin


Kaikki piirissä: Hula, Zara (labbis), Elli, Patu, Neeli?




Patu? ja Elli



Neeli kiusaa veljeään Elmoa


Kasassa Hula, Elli, Elmo ja Neeli, Zara katsoo päältä
 

Hula halaa Elliä, edeeä Neeli ja Elmo


Luulen, että tällainen aktiviteetti on koirista hauskempaa kuin oman vuoron odottelu näyttelykehään.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jansson Tove, Bulevarden





Kokoelma Tove Janssonin varhaisia novelleja 1930- ja 1940-luvulta, joita ei ole ennen julkaistu kirjana, lehtitiedon mukaan hänen omasta toivomuksestaan. Minusta nämä ovat ihan mukavia, tapahtumapaikat ovat sen ajan mukaan eksoottisia, tapahtumat ja henkilöt melko mielikuvituksellisiakin. Tämän päivän Hesarissa on pitkä juttu tästä kirjasta joka on nyt suomennettukin. Siteeraan Hesarista: ”Hänelle Pariisi ja muut suurkaupungit ovat synkkiä, armottomia näyttämöitä, joilla yksinäiset ihmiset turhaan etsivät tietä toistensa luo. Teksteissä näkyy jo hulluutta, kauhua ja väkivaltaa, joita on Janssonin myöhemmissä novelleissa enemmänkin.”