perjantai 21. heinäkuuta 2017

Ruusutarhassa


Ruusujen lumo piilee niiden omanlaisuudessa. Ne ovat kuin persoonia, kaikki erilaisia. Yksi omista suosikeistani on tämä herkän hento, melkein valkoinen sulotar. Tässä vielä sadepisaroiden raikastamana.


Nyt on aukeamassa tämä punaruusu, joka majailee köynnösruusun juurella.


Köynnösruusu, joka luultavasti on lajiltaan Sympathie, on ollut kukassa jo pitkään, ja tänä kesänä se kukkiikin runsaana. Melkein käsittämätömän runsaana! 
   Harmittaa, kun en ottanut ylös noiden kahden ensimmäisen ruusun lajia, kun ne vuosi sitten istutettiin. Vahingosta viisastuneena nyt tiedän, että tämän kesän tulokas on New Dawn, lapsuuden kesäpaikkani muistona. Siellä sitä pidettiin suuressa arvossa, kirjaimellisesti kuin kukkaa kämmenellä. Siinä on nyt pikkuiset nuput; toivottavasti jaksavat puhjeta kukkaan ja toivottavasti saan kirvat torjuttua.


Pikkupuutarhassa pitää toki olla ruusujen lisäksi muutakin, esimerkiksi yrttejä.


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sulo kävi kylässä

Tarkoitus oli lähteä Ellin ja Sulon kanssa tutustustumaan Hanikan luontopolkuun, mutta kun sääennuste lupasi jatkuvaa sadetta, niin kahden tunnin maastolenkki ei houkutellut. Tyydyttiin kiertämään Hauenkalliota. Ja sitten tultiin meille kuivattelemaan.




 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Ellikuvia

Elli alkaa olla jo iso tyttö, 2v ja 9 kk. Utelias,vahvatahtoinen ja päämäärähakuinen -  eli kaikki kiinnostaa, jaksaa keskittyä haistelemaan samaa kohtaa vaikka miten pitkään  (ja siis jumittaa remmissä) ja liikkuu ripeästi silloin kun on mielestään menossa jonnekin, muuten remmikävely on ihan älytöntä - siis jos ei ole mitään kiinnostavaa tiedossa. Todella viisas ja resursseja harkiten käyttävä neiti. Tavattoman ystävällinen sekä koirille että ihmisille, mutta iän myötä oppinut varovaiseksi eli ensin tarkkailee ja lähestyy vasta kun on ensin pääsyt selville vastapuolen vaarattomuudesta.
Vahvoista mielipiteistään huolimatta hyvin yhteistyöhakuinen eli rakastaa tottelemista (namipakalla). Missään tokossa ei olla käyty, mutta paikka, seis, seuraa ja täällä sujuvat ihan kohtuullisesti. Rakastaa vapaana juoksemista, mutta tulee hyvin luokse, joskaan ei välittömästi mikäli joku mielenkiintoinen juttu on kesken.



Ruusukuvia

Kun en osaa päättää, minkä valitsisin, niin pläjäytän tähän kaikki. Ruusut ovat lumonneet minut. Niitä on ihana ihailla ja hauska kuvata.









keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Katkennut dahlia

Yhdestä dahliasta katkesi varsi. Kukka pääsi Gunnel Nymanin maljakkoon.



Lipstikkakeittoa omalta pihalta


Paitsi silmänruokaa, saa pihalta ihan suuhun pantavaakin. Lipstikkakeitto on herkkua.

Freesataan oliiviöljyssä sipulia ja hiukan valkosipulia (tällä kertaa kotona sattui valkosipulin lisäksi olemaan vain uutta punasipulia, joten käytin sitä). Pari perunaa ja kasvislientä päälle porisemaan ja jonkun ajan päästä silputut lipstikkalehdet, joita parin perunan seuraksi tuli reilusti, ehkä kolme-neljä desiä. Kypsä keitto soseeksi bamixilla, päälle kermaa ja kiehautus. Hyvää tuli.
 

Pihatunnelmat talteen

Ja vielä tallennan näitä kesän pihatunnelmia. Haluan muistot kuin pulloon. Toiset säilövät marjoja ja sieniä, minä aistihavaintojani. Ikinä en olisi arvannut, miten paljon iloa pienestä pihasta voi olla!














sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Iltavalossa

Ihan niinkuin näitä samoja kohteita en olisi kuvannut jo aikaisemmin, mutta taas sormia syyhyttää päästä painamaan kameran laukaisinta. Minulle valo on vähintään yhtä tärkeä elementti kuin kohde sinänsä - tai ainakin joskus ja ainakin melkein. Senpä vuoksi sama kohde on erilainen eri päivinä ja eri vuorokauden aikoina. Koskaan mikään ei ole ihan samanlainen kuin jonain  toisena hetkenä. Vaikka satunnainen katsoja voi tuumata, että johan nämä on  nähty, niin ehei, ei ole. 






perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kukkia, kukkia


Ensimmäiset kukat alkavat aueta köynnösruusuun ja nuppuja on tulossa runsaasti. Toivottavasti jaksavat puhjeta kukkaan.



Japaninkello on kaunis, taustalla heijastuu ovilasista dahlioita


Alpit ovat kukassa. Kaikki tämä täytyy taas kuvata, vaikka toistankin nyt itseäni viime kesältä. 
Tuntuu vain että kesän värit täytyy saada talvea varten talteen.


Kukkaistanssia terassilla

Karjalanneito on herkkä ja sorea kukka -nimensä veroisesti.Ihan se on kuin pieni ballerina.








tiistai 4. heinäkuuta 2017

Valmista tuli



Villatakki valmistui, kun sain hankittua siihen napit - ja ommeltua ne kiinni.
Nappikauppakaan ei ole enää entisensä veroista. Joskus muinoin Stockmannilla oli valtaisat valikoimat, mutta eihän siellä enää mitään nappeja myydä. Hiljattain Stockan kruununjalkokivi Herkkukin myytiin S-marketiksi. Aikaisemmin on jo luovuttu autoista, huonekaluista, elektroniikasta ja muista kodin koneista, kankaista ja langoista (ja siis napeista), kirjoista ja paperitarvikkeista. leluista, lemmikkien tavaroista ... Mitä on jäljellä? Vaatteet ja astiat - siinäpä se. Ja kiinteistöt tietysti.


Nappeja myydään Helsingin keskustassa yhdessä nappiliikkeesä, mutta tähän hätään löytyi apu lähempää Ison Omenan Eurokankaasta.