skip to main |
skip to sidebar
Sisällä
ja ulkona auringossa
ja varjossa
Sateitten jälkeen vihdoin aurinkoa: pihalla suorastaan kuuma. Elli vahtii ja minä kuvaan kukkia. Vielä on kukkaan puhjennut yksi pinkki ruusu, toinen niistä jotka istutettiin tänä vuonna. Maksaruoho alkaa saada väriä.
Kuvat on 105 mm:n makrolla. Elli täydellä aukjolla f/2,8, muut f/10.
Kävelyllä pitkin jokivartta. Vähän matkan päästä tullaan marinaan, jossa laiturien kupeessa uinailevat toinen toistaan komeammat veneet. Täällä silmää ilahduttavat pikkuruiset soutuveneet, jotka lienevätkin ainoita, jotka kykenevät Gräsanojassa etenemään. Jotenkin tunnelmallisen näköisiä, mielestäni.
Tässä taas mustavalkoisuus on ylivoimainen värikuvaan nähden. Mutta mausteeksi jätin jäljelle häivähdyksen väreistä. Sitä tuskin huomaa, mutta mielestäni kuitenkin elävöittää.
Väreissä siis tällainen. Kuva ei erityisen hyvä: kännykällä napattu.
Kun en onnistunut saamaan kuvaan sateen juovia, niin tyydyn pisaroihin. Kokeeksi erilaisella syvyysterävyydellä.
Ensin täydellä aukolla (eli tällä linssillä f/4)
ja sitten kunnolla himmennettynä (f/11)
Kummatkin on tarkennettu ikkunaan, ei taustaan. Ylempi on lähempänä sitä mitä tavoittelin. Olisi ehkä pitänyt valita valovoimaisempi objektiivi, niin olisin saanut taustan vielä epäterävämmäksi. Nyt se kuitenkin on myöhäistä, koska pisarat ovat kuivuneet. On tämä hauskaa, tämä leikkiminen!
Aikaisemmin pohdin mustavalko- ja värikuvauksen eroja ja päädyin siihen, että ollakseen mustavalkoista parempi pitäisi värillä olla kuvassa joku merkitys an sich. No, näissä iltataivaskuvissa väri puoltaa paikkansa:
Valokuvatorstai, haaste 2016/06/ 415: Kesäyön unelma
Vieläkin sataa. Haluaisin saada sateen kuvaan, mutta se ei ihan helposti onnistu. Edes kolmen sekunnin valotus aukolla f/22 ei juurikaan tuo kuvaan toivomiani sadeviiruja. Tunnelmaa voi kuitenkin tavoitella värimuunnoksilla:
Gööttisivustolla vaihdetaan tietoa lempileluista. Laitetaan nyt tännekin muistiin kuva Ellin lemppareista.
Pääasiassa vain pehmolelut kiinnostavat. Kumilelut saavat olla omissa oloissaan. Joskus pehmolelut tulevat suolistetuiksi saman tien, mutta jostain syystä nämä rakkaimmat ovat kestäneet hyvin. Hirvi on vanhin - ja kaikkein rakkain: se on hankittu jo ennen Ellin kotiintuloa ja jo pariin kertaan parsittu.
Hirven Elli hakee usein mukaansa illalla nukkumaan käydessään.
Lammas on myös kestosuosikki: se ostettiin Espoon eläinsairaalasta viime joulukuussa kun Elli oli siellä leikkauksessa. Mustin ja Mirrin apina on uushankinta ja erittäin mieluinen.
Tein vertailun vuoksi kuvan väreissä ja mustavalkona. Oikeastaan värikuva on parempi vain silloin kun väreillä on kuvassa joku funktio tai lisäarvo. Tässäkin minusta mv on parempi. Jos ajattelen joitakin mv-klassikkoelokuvia, niin tuntuisi suorastaan kiusalliselta nähdä niitä väreissä.