Pantermüller Alice: Mein Leben, manchmal leicht daneben

Svea, die lässige, und Katja, die coole – diese Superheldinnen lösen alle Problem mit Links!

Saksankieltä vain vähän harrastaneelle tämä on juuri sopivaa luettavaa! Svea ja Katja ovat nelikymppisiä toimittajia, jotka jakavat aikansa perhearjen ja sarjakuvien luomistyön kesken. Svean mies lähtee sapattivuodeksi Etelä-Ranskaan, Svea jää kolmen lapsen kanssa kotiin Pohjois-Saksaan pyörittämään huushollia, johon kuuluu myös lukuisia eläimiä.  Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta soljuvasti etenevää ja nimenomaan omaa saksan taitoaan verestävälle vetävästi kirjoitettu. Vähän kuin Bridget Jones, mutta ei kuitenkaan ihan 😉

 

Pantermüller on alun perin lastenkirjailija, ja ehkä tausta jotenkin näkyy myös tässä kirjassa: Mein Leben on hänen ensimmäinen aikuisille kirjoittamansa teos. Oli miten oli, oikein kivaa luettavaa!

Nesser Håkan: Elva dagar i Berlin

Läsecirkelin lukulistalla. Vähän samaan tapaan absurdihko romaani kuin saman tekijän Levande och döda i Winsford. Elva dagar i Berlin kertoo lapsuudentrauman jäljiltä henkisesti vähän poikkeavan nuoren miehen Arnen matkasta Berliinin etsimään jo ammoin kadonnutta äitiään ja viemään tälle erästä esinettä. Tehtävä on tärkeä, koska sen täyttäminen oli hänen kuolevan isänsä viimeinen toivomus.

Alkuun kuvaus kielitaidottoman ja elämää kokemattoman nuorukaisen pärjäämisestä oudossa suurkaupungissa on kuvattu mukaansatempaavasti, vitsikkäästikin. Absurdiksi homma muuttuu, kun mies ajautuu mielisairaalasta karanneen psykiatrin hypnoosihoitojen koekaniiniksi. Yhtäkkiä hän onkin Aron-nimisenä 1600-luvulla ja tapaa siellä samannimisen naisen kuin johon hän on Berliinissä tutustunut. Historian nainen on vaarassa tulla inkvisition polttamaksi noitana, mutta kuin ihmeen kaupalla Arnen/Aronin onnistuu pelastaa hänet. jne jne….. Pikkuisen kaukaa haettua minun makuuni – tuli mieleen, että romaanin rakenne olisi voinut syntyä tiimityönä siten että kukin tiimin jäsen olisi saanut heittää keitokseen ajatuksia, ja nämä kaikki olisi sitten kerätty yhteen.  No – tämä on vain minun mielipiteeni; läsecirkelissä joku piti juuri tätä hullua seikkailua hauskana ja jännittävänä. Kielellisesti Nesserin kynänjälkeä on kiva lukea!

Itkonern Juha & Westö Kjell: 7+7 Brev in en orolig tid

Kirjassa Westö ja Itkonen kirjoittavat toisilleen 7 kirjettä. Kumpikin on kirjoittanut omalla äidinkielellään, siis Werstö ruotsiksi ja Itkonen suomeksi, mutta kustantaja on päätynyt julkaisemaan kirjan joko kokonaan suomeksi tai kokonaan ruotsiksi. Ymmärrän markkinanäkökohdan, mutta ainakin itse olisin mieluummin lukenut kummankin herran tekstit alkukielellä. Joku viisas ehdottikin että olisi voinut julkaista teoksen kolmessa muodossa: suomeksi, ruotsiksi ja kaksikielisenä.  Nyt luin siis ruotsiksi, koska kirja oli läsecirkelin  listalla. Itkosen teksti on tietysti käännetty vallan hyvin, mutta käännös on aina käännös. No, ainahan kirjan voi hankkia kahtena kappaleena. Joka tapauksessa oikein kiva teos!

Kaksi kovin erilaista, vähän eri ikäpolven suosikkikirjailijaa kirjoittavat omasta elämästään, omista ajatuksistaan. Itkoselle on omien sanojensa mukaan helppoa kirjoittaa itsestään, mutta tarinoiden ja romaanihenkilöiden keksiminen on työläämpää. Westö puolestaan toteaa asian olevan hänen kohdallaan juuri päinvastoin: tarinoiden keksiminen on hänelle kuin intohimo ja henkilöt syntyvät hänen päässään luontevasti. Kirjoittaminen sujuu kuin flow-tilassa. Itsestä ja omasta elämästä kirjoittaminen on Westön sanojen mukaan vaikeaa ja hidasta. 

Westö mainitsee kokevansa tietyllä tavalla itsensä jokaisessa luomassaan henkilöhahmossa. Mieleeni tulee tässä Thomas Mann, joka kysyttäessä kuka Buddenbrookin henkilöistä on lähinnä häntä itseään vastasi että aivan jokainen.  Se, että kirjailija näin hyvin kirjoittaa itsensä jokaiseen henkilöönsä, tekee käsittääkseni kirjasta merkittävän. Ilman tällaista samaistumista ja syvälle menevää luotaamista henkilöt jäävät pintapuolisiksi ja joskus kliseisiksi.

Kirjeiden edetessä myös Westö avautuu pikkuhiljaa enemmän myös itsestään. 

Pidin teoksesta kovasti. Mielenkiintoisia persoonia!