skip to main |
skip to sidebar
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Käsi kädessä ja yhtä jalkaa - silloinkin kun vastamäki alkaa.
Kädestä pitäminen on yksi ihanimmista asioista mitä on. Nuorethan tietysti kulkevat käsikkäin ja kaulakkain, mutta kun vanhat ihmiset kulkevat käsi kädessä, se lämmittää sivustakatsojankin sydäntä. Suloista!
Elli on äärimmäisen sosiaalinen ja haluaa tutustua kaikkiin, siis ihan kaikkiin, niin ihmisiin kuin koiriin - ja myös siileihin. Vähän minua pelottaa, kun olen kuullut että siilit saattavat purra eivätkä purressaan laske irti ollenkaan.
(Nämä surkeat kuvat ovat otoksia kännykällä.)
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
... on hyvä käydä huilaamaan ja nostaa jalat ylöspäin.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Käytiin Ellin kanssa päiväkävelyllä tulevan kotimme ympäristössä. Muuttaminen on iso juttu, kun on asunut yli 40 vuotta samassa paikassa. Onneksi uusi koti on samoilla seuduilla, matkaa sinne on noin kilometri. Nyt pääsee Elli inhoamistaan portaista ja saa niiden tilalle oman aidatun pihan ja saa olla ulkona mielin määrin.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Sain ystävältä sieniä ja luonnonkukkia ja pakko oli ryhtyä vielä illalla kuvaamaan. Tein vertailua pokkarilla ja järkkärillä. Nyt en onnistunut pokkarilla ollenkaan, Nikonin makro-linssillä sentään omasta mielestäni tyydyttävästi. Maariankämmekkä on hieno kasvi.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Pitkästä aikaa otin kameran mukaan koirakävelylle. Pienen kokonsa puolesta Leica-pokkari on Nikonin järkkäriä kätevämpi, ja sen saa takin alle myös sateelta suojaan, mikä tänään olikin tarpeen, vaikka Elli tähtisilmä saa auringon paistamaan sateellakin. Ellillä onkin salaisuus, joka saa hänet hymyilemään kuin MonaLisa ;)
Ain't She Sweet? https://www.youtube.com/watch?v=6nBj-3NhtpA
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Isolla aukolla Leican pokkari tuottaa jopa ihan kelvollisen pokehin.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
