torstai 30. tammikuuta 2014

Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma

Tämä onneton teos sovittiin tai oikeammin annettiin kirjapiirissä luettavaksi. Sain kirjan kirjastosta tänään. Heti toisella sivulla minua alkoi arveluttaa; mahtaako tästä tulla mitään, siis luku-urakastani.

Paasilinna kirjoittaa näin:
"Hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on eettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä aineosana hyvään kirjallisuuten."

Jos sana se viittaa hyvään kirjallisuuteen, niinkuin ymmärtääkseni asian laita on, on Paasilinnan järkeily luokkaa nolla on nolla. Jos kehtaisin, lainaisin nyt Alexander Stubbia ja sanoisin VMP.

Urakkani taitaa päättyä tähän.


2 kommenttia:

  1. Ihmisestä hyvää uskovana haluaisin tulkita että Paasilinna viittaa eettisyyteen. Hyvä kirjallisuus siis olisi eettisesti korkeatasoista. Näinhän se ainakin useimmiten on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mattisaisa, Kenties luin kirjaa liian väsyneenä. Mutta vaikka sana se ei viittaisi hyvään kirjallisuuteen vaan siihen että hyvä kirjallisuus on eettisesti korkeatasoista, on kysymyksessä kehäpäätelmä.

      Sitäpaitsi onko hyvä kirjallisuus välttämättä aina ihmisen puolella? Minusta hyvä kirjallisuus voi olla myös ihmisen kannalta hyvinkin tuomitsevaa, esimerkiksi eläimiä tai luontoa puolustaessaan.

      Sitten vielä toisinajatteluudesta. Paasilinna tuntuu pitävän sitä suuressa arvossa. Mutta jos juuri vastarannankiiskenä oleminen on itsetarkoitus, niin silloin juuri alistaa oman ajattelunsa riippuvaiseksi valtavirran tai vastapuolen mielipiteistä. Parempi on olla itsenäinen ajattelija kuin toisinajattelija.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.