maanantai 30. toukokuuta 2016

Daoud Kamel, Mersault, contre-enquête




Kirja on vastinpari Albert Camus’n vuonna 1942 ilmestyneelle teokselle L’Étranger (Sivullinen). Kysymys on ranskalaisen Mersault’n vuonna 1942 huvikseen ampumasta algerialaisesta miehestä, jonka veli (Haroun) ikään kuin kostaa asian ampumalla toisen ranskalaisen vuonna 1962, sen jälkeen kun Algeria on itsenäistynyt.  Molemmat ampujat joutuvat oikeuden eteen ja molemmat saavat tuomion. Kummassakaan tapauksessa tuomio ei ensisijaisesti tule murhan takia niinkään kuin siksi että ampujat ovat syyllistyneet yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaiseen käytökseen. Mersault ei surrut äitinsä kuolemaa ja Haroun ampui ranskalaisen vasta Algerian vapaustaistelun päätyttyä omana henkilökohtaisena asianaan, kun hänen olisi pitänyt tarttua aseeseen jo vapaustaistelun aikana.

Kirja herättää ajatuksia siirtomaavallan ongelmista: paikallisten henki ei ole minkään arvoinen, uhri valikoituu sattumanvaraisesti eikä häntä mainita edes nimeltä surmatyön uutisoinnissa tai oikeudenkäynnissä. Omaisille tapahtuma merkitsee elinikäistä traumaa ja kaunaa, mikä voi tulla hyvitetyksi vain uudella - taas sattumanvaraisella - surmalla.  Tämähän jatkuu ajasta ikuisuuteen, esimerkiksi Lähi-idässä.  Lukemisen arvoinen kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.