Kirja on vastinpari Albert Camus’n vuonna 1942 ilmestyneelle
teokselle L’Étranger (Sivullinen). Kysymys on ranskalaisen Mersault’n vuonna
1942 huvikseen ampumasta algerialaisesta miehestä, jonka veli (Haroun) ikään
kuin kostaa asian ampumalla toisen ranskalaisen vuonna 1962, sen jälkeen kun
Algeria on itsenäistynyt. Molemmat
ampujat joutuvat oikeuden eteen ja molemmat saavat tuomion. Kummassakaan
tapauksessa tuomio ei ensisijaisesti tule murhan takia niinkään kuin siksi että
ampujat ovat syyllistyneet yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaiseen
käytökseen. Mersault ei surrut äitinsä kuolemaa ja Haroun ampui ranskalaisen
vasta Algerian vapaustaistelun päätyttyä omana henkilökohtaisena asianaan, kun
hänen olisi pitänyt tarttua aseeseen jo vapaustaistelun aikana.
Kirja herättää ajatuksia siirtomaavallan ongelmista:
paikallisten henki ei ole minkään arvoinen, uhri valikoituu sattumanvaraisesti
eikä häntä mainita edes nimeltä surmatyön uutisoinnissa tai oikeudenkäynnissä.
Omaisille tapahtuma merkitsee elinikäistä traumaa ja kaunaa, mikä voi tulla
hyvitetyksi vain uudella - taas sattumanvaraisella - surmalla. Tämähän jatkuu ajasta ikuisuuteen,
esimerkiksi Lähi-idässä. Lukemisen
arvoinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.