Reijonen Kati: Lyhyt matka perille. Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta

Sain tämän lainaksi ystävältä, joka puolestaan oli saanut kirjan kiitokseksi tekijältä. Tekijä luonnehtii teostaan yhden naisen matkaksi hullunmyllystä kohti mielenrauhaa. Minusta kirja on erinomainen. Ensinnäkin siinä esitetyt ajatukset menevät yksiin oman maailmankäsitykseni kanssa – Taolaisuudessa on paljon opiksi otettavaa. Toiseksi kirjaa oli ilo lukea, koska siinä oli paitsi omakohtainen, persoonallinen ote asiaan myös pinnan alla väreilevää humoristisuutta, itseironiaa.  Olen lukenut tätä aihepiiriä enemmän tai vähemmän sivuavia kirjoja ennenkin (mm. Tommi Hellstenin Saat sen mistä luovut ja Echart Tollen Läsnäolon voima), joista olen niistäkin tykännyt, mutta tämä miellytti ehkä vielä enemmän, koska tässä ei ollut opettavaa sävyä ja juuri sen huumorin ansiosta.

Sivulla 277 on tärkeä asia kiteytetty hauskasti:

”Minulle yksi tärkeimmistä taolaisuuden opetuksista on pyrkiä ottamaan maailma vastaan suorana kokemuksena, ilman käsitteiden väliintuloa. Elämän arvoitus valkenee meille hiljaisuudessa mietiskellen, ei juoksemalla ympäriinsä ja yrittämällä nimetä ja luokitella asiat kuten kasveja ja postimerkkejä suurennuslasi kädessä tutkiva Muumilaakson Hemuli. Päämäärättömästi vaeltelevan ja huilua soittelevan Nuuskamuikkusen elämäntyyli lienee lähempänä Laotsen opetuksia.”