Lokakuu

Nyt on sitten jo lokakuu. Pihalle väriä antavat tuomipihlajan ruska ja  aidan takana näkyvä männyn ympärille kietoutuva, minulle taas kerran tuntematon laji.

Kymmenen kuukautta olemme Ellin kanssa täällä nyt asuneet, eikä mikään voisi olla paremmin. Onneksi uskalsin tähän projektiin ryhtyä. Asunnon vaihtaminen remontteineen ja muuttoineen ei ole mikään pikkujuttu. Aika paljon stressiä, sekä henkistä että ihan käytännön järjestelemistä - varsinkin melko tumpelolle yksinelävälle naisihmiselle. Mutta parempi tällainenkin on hoitaa pois päiväjärjestyksestä silloin, kun uskoo voimiensa vielä riittävän. Ei tämä iän karttuessa mitenkään helpommaksi kuitenkaan olisi tullut. En tiedä, olisinko ilman Elliä tähän rohjennut/viitsinyt/jaksanut lähteä. 

Joskus voikin siis olla niin, että yksi ongelma antaa ratkaisun toiseen ongelmaan. Ellin alusta-arkuus ja siitä johtuva sopeutumattomuus kerrostaloon kannusti minut hankkeeseen, johon ei ilman Elliä olisi löytynyt voimavaroja, mutta joka jossain vaiheessa olisi saattanut tulla itsellenikin välttämättömäksi. 

Kyllä vain eläimistä on paljon hyötyä - ilosta puhumattakaan. Kiitos, Elli!