Kevään ihanuus

 Pitkän vitkastelun jälkeen kevät vihdoin kuroo kiinni takamatkaansa, ja piha ilahduttaa ihan hurmioon asti. Scillojen ja lumikellojen lakastuneet jäännöksetkään eivät häiritse, kun tulppaanit ja lemmikit valtaavat alaa.

Ruohonleikkuukoneen kanssa oli ensin vaikeuksia, mutta taisi johtua siitä etten heti muistanut miten se käynnistetään. Kasteluletkun kiinnitys on nyt kunnossa, kun Starkin hyvä palvelu osasi myydä oikean tiivisteen. K-rauta ei viime kesänä yltänyt samaan, ja koko kesän harmittelin vuotavaa liitosta.

Ruusut ja muutkin ovat saaneet sitä ihteään eli poltettua hevosen lantaa, jota M. ystävällisesti toi ison säkillisen Kokemäeltä. Vähän ripottelin nurmikollekin, mutta sitten aloin pelätä että Elli saa sitä turkkiinsa. Niin hevostyttö kuin olen aikoinaan ollutkin en välitä siitä hajusta omassa sängyssäni.

Nurmikko on kyllä aika lailla kärsinyt luultavasti sekä talvesta että Ellistä. Levitin neljä säkkiä (à 30 l; mullan hankinta on oma ongelmansa kun itse en pysty kantamaan) multaa ja valkoapilan siementä. Aikaisemmin jo kalkitsin ja lannoitin.

Tuomipihlaja on upeasti kukassa ja on kuin morsian. En muista että se olisi viime vuonna ollut yhtä komea.