Nyt olen ollut karanteeninomaisissa olosuhteissa noin seitsemän viikkoa. Olen noudattanut annettuja suosituksia kirjaimellisesti; en ole käynyt missään enkä tavannut ketään. Kesärenkaat kävin vaihdattamassa Vianorissa, ja sielläkin asia hoitui ilman lähikontaktia kehenkään. Odotin pihalla sen aikaa kun poika vaihtoi renkaat. Sisällä kävin maksamassa, kun siellä ei ollut ketään muita. Ellin kanssa olen ulkoillut ja satunnaisten muiden koiranulkoiluttajien kanssa olen etäältä vaihtanut muutaman sanan. Ystäväni on pienen koiranpentunsa kanssa käynyt muutaman kerran samoilla ulkoilualueilla, ja silloin olemme voineet vaihtaa kuulumisia - taas hyvää etäisyyttä pitäen. En kuitenkaan kärsi minkäänlaisista ahdistusoireista. Kotona riittää tekemistä kun voi lukea, kutoa, voimistella, kokata, soitella pianoa ja valokuvata. Vanhemmiten kai tulee niin hitaaksi, että aina päivä on illassa ennenkuin huomaakaan.
Pihalla riittää seurattavaa, vaikka kevät, varhaisesta liikkeellelähdöstään huolimatta, on nyt jämähtänyt paikoilleen. Tulppaaneja saa vielä odotella.
Mutta Ellillä riittää aina tutkittavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.