tiistai 14. heinäkuuta 2020

Ajatuksia: Miksi intersektionaalinen feminismi



Atte Kalevan suosittama yhdenvertaisuusperiaate on kahdestakin syystä parempi kuin Maria Ohisalon ajama intersektionaalinen feminismi. Ensinnäkin intersektionaalinen feminismi on jo sanahirviönä tavalliselle ihmiselle käsittämätön. Toiseksi, kun intersektionaalinen tarkoittaa monien eri ominaisuuksien huomioon ottamista, naisnäkökulma on syrjinnässä vain yksi muuttuja monien joukossa. Tasa-arvon toteutumisen tiellä kun voi olla syrjimistä monen muuttujan näkökulmasta. Näitä voivat olla esimerkiksi kieli (ruotsinkieliset ovat joissain tapauksissa etulyöntiasemassa), sosioekonominen asema (akateemisesti koulutettujen lapset opiskelevat pitemmälle), etninen tausta (maahanmuuttajat ovat heikommassa asemassa, erottava tekijä voi olla jopa savolaisuus, pohjalaisuus tai karjalaisuus), asuinpaikka (haja-asutusalueella palvelut heikommat), ruumiinrakenne (pitkät miehet tienaavat enemmän, lihavat ylipäätään heikommassa asemassa), ikä (50+ vaikeuttaa työnsaantia), väritys (valkoihoiset etulyöntiasemassa, blondeja kuitenkin pidetään tyhminä ja heitä saa pilkata julkisesti), sukupuoli (miehet etulyöntiasemassa), sukupuolinen identiteetti (homot, lesbot, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat heikommassa asemassa). 
   Kun syrjinnän taustalla voi olla monia syitä, joista naisnäkökulma on vain yksi, en ymmärrä miksi feminismi pitää erikseen termissä tuoda esille. Onko naisnäkökulma painavampi syy ajaa tasa-arvoa kuin esimerkiksi sosioekonominen asema tai etninen tausta? Ei minusta. Sen vuoksi Atte Kalevan lanseeraama yhdenvertaisuusperiaate on hyvä. Tai jos halutaan vielä selventää niin voisiko monimuuttujatasa-arvo olla se mitä tavoittelemme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.