Purppura - shades of purple

Valokuvatorstai on muuttunut torstaiblogiksi instagrammiin. Aiheena on purppura.

Lempiaiheeni: macaronit. Parasta tässä on kun ne saa lopuksi  syödä!
 

Elli ja orava

Elli sai revanssin pihalla kiusaavasta oravasta kun Maija toi hänelle ihan ikioman pörröhännän.

Kovin on mieleinen.

Kristallin kimallus

Makrotex haaste: Kimallus

Orava kiusaa

Pihapuussa istuva orava kiusaa Elliä. Ja aivan varmasti aivan tarkoituksella: niin kauan se siellä kökötti kuin Elli jaksoi haukkua, ensin pihalla, sitten sohvalla. Ja heti, kun Elli kyllästyi ja meni makuuhuoneeseen huilaamaan, kurre häipyi. On ne aika fiksuja - ja pirullisia, kiusaavat pientä koiraa, mokomat ;)

Joogaa koiran kanssa

Joogaan saa lisää haastetta kun sitä yrittää yhdessä koiran kanssa. Raajahengitys vielä sujuu joten kuten, kun Elli rötköttää vatsalla ja vatsalihakset saavat lisätöitä kun koira seisoo vatsan päällä kaikilla neljällä tassullaan. Kun tähän vielä lisää intohimoiset suudelmat joita satelee naamalle ja sen että nauramisesta ei tule loppua, niin joogan voi yhtä hyvin unohtaa. Rupesinkin ottamaan kuvia.

Pokkari pärjää

Tällaisena harmaana marraskuun päivänä on kameroilla leikkiminen - kokkaamisen ohella - paikallaan. Kokeilin Nikonin kiinteää 50-millistä ja Leican pokkaria, molemmat ilman muuta valaistusta kuin keittiön perusvalo pimeänä päivänä. Mitään mainittavaa eroa ei näy:

Leica, f/5,6, 1/80 s,  iso 3200

 

Nikon, f/8, 1/80s, iso 3200

Leica rajattu

Nikon rajattu

Kyllä nämä taitavat olla niin samanlaisia, että voisivat olla kohteena tehtävässä etsi viisi eroavaisuutta. Vielä kun näissä on hiukan eri polttovälit ja aukot.

Pikku-Leica on osoittautunut mainioksi hankinnaksi! Omat puutteensahan siinä toki on: polttoväli melko rajattu ja vain pieni salama lisälaitteena. Mutta kaikenkaikkiaan kelpo väline, kun sillä saa kuvat myös raw-tiedostoina ja herkkyysalue on laajempi kuin Nikonissa.

 

Ahava Selja, Taivaalta tippuvat asiat

Taas yksi kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu teos. Tällä tavalla saa hyviä lukuvinkkejä kirjoista, joita ei muuten olisi tullut edes tietämään. Jos on kiva voi lukea, jos ei  niin ei sitten. No, tämä oli kiva – oikein kiva.

Tyyli on fiksun lapsen, kuten: ”Aikuiset aina kyselevät, mitä lapset miettivät. Mutta luulen, että ne huolestuisivat, jos lapset kertoisivat. Jos on esimerkiksi kolme vuotta vanha ja on tuulinen päivä, ei kannata tuijottaa horisonttiin ja sanoa: ”Minä tässä mietin miten tuuli syntyy.” Kannattaa mieluummin kertoa, että leikkii helikopteria. Aikuiset luulevat, että auton takapenkillä istuva lapsi laskee vastaantulevia rekkoja, mutta oikeasti lapsi voi miettiä vaikka aikuisen ääriviivoja tai aikaa. Minä olen miettinyt paljon aikaa.”

Taivaalta tippuvat asiat ovat outoja sattumuksia, joita ihmiselle voi tapahtua: Äiti kuolee, kun lentokoneesta irtoava jäälohkare putoaa hänen päälleen.  On nainen, jonka kohdalle sattuu täysosuma lotossa kahdesti. Ja on mies, johon salama iskee viisi kertaa. Tämä on jotenkin absurdin hauska kirja, hyvin kirjoitettu, lapsen silmin.

Selja Ahava on dramaturgi ja käsikirjoittaja. Siksiköhän lukija näkee kaiken kuin silmissään. Romaani on noussut Saksassa kriitikoiden ja lukijoiden suosioon.