Taas yksi kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu teos.
Tällä tavalla saa hyviä lukuvinkkejä kirjoista, joita ei muuten olisi tullut
edes tietämään. Jos on kiva voi lukea, jos ei
niin ei sitten. No, tämä oli kiva – oikein kiva.
Tyyli on fiksun lapsen, kuten: ”Aikuiset aina kyselevät, mitä lapset miettivät. Mutta luulen, että ne
huolestuisivat, jos lapset kertoisivat. Jos on esimerkiksi kolme vuotta vanha
ja on tuulinen päivä, ei kannata tuijottaa horisonttiin ja sanoa: ”Minä tässä
mietin miten tuuli syntyy.” Kannattaa mieluummin kertoa, että leikkii
helikopteria. Aikuiset luulevat, että auton takapenkillä istuva lapsi laskee
vastaantulevia rekkoja, mutta oikeasti lapsi voi miettiä vaikka aikuisen
ääriviivoja tai aikaa. Minä olen miettinyt paljon aikaa.”
Taivaalta tippuvat asiat ovat outoja sattumuksia, joita
ihmiselle voi tapahtua: Äiti kuolee, kun lentokoneesta irtoava jäälohkare
putoaa hänen päälleen. On nainen, jonka
kohdalle sattuu täysosuma lotossa kahdesti. Ja on mies, johon salama iskee
viisi kertaa. Tämä on jotenkin absurdin hauska kirja, hyvin kirjoitettu, lapsen
silmin.
Selja Ahava on dramaturgi ja käsikirjoittaja. Siksiköhän
lukija näkee kaiken kuin silmissään. Romaani on noussut Saksassa kriitikoiden
ja lukijoiden suosioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.