Riikka Pulkkinen: Vieras

Riikka Pulkkisen Totta-romaanin innostamana ostin hänen tämänsyksyisen uutuuskirjansa. Kävi samoin kuin Rajan kanssa: pettymys. Kirjan kansilehdellä kerrotaan, että villi romaani käsittelee muukalaisuutta, uhraamista ja uskonnollisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein.

Seurakuntapastorina työskentelevä, identiteettikriisiä elävä nuori nainen yrittää ratkoa ongelmiaan jättämällä elämänsä ja matkustamalla New Yorkiin. Siellä hän tutustuu naiseen, joka vihkii hänet tanssin maailmaan. Naisella on kuitenkin oma vaiettu ja kielletty entisyytensä, jota hän ei halua kohdata eikä avata. Seurakuntapastori, jota aviomies nöyrästi odottaa kotona Suomessa, tutustuu myös persoonattomaan seksuaalisuuteensa aloittamalla epätoivoisen suhteen tuntemattoman tiskaajapojan kanssa.

Minulle tässä kirjassa, kuten Rajassakin, vaikeasti nieltävää on asetelmien keinotekoisuus. Eikö kirjailija luota kykyihinsä kirjoittaa kiinnostavasti oikeasta elämästä? Ehkä on kiehtovaa kuvitella kaikenlaista äärimmäistä: pyrkiä ratkaisemaan ongelmia siirtämällä henkilöt vieraaseen ympäristöön keskelle uusia, omien ongelmiensa kanssa painiskelevia ihmisiä. Rikkinäinen astia ei kuitenkaan ehjäksi muutu sillä että se siirretään toiseen kaappiin.

Identiteettikriisin kuvauksena kirja on sukua Virpi Hämeen-Anttilan uutuudelle Tapetinvärinen.