torstai 2. toukokuuta 2013

Huonoja tapoja


klikkaa kuva isommaksi
Venny ja Pamina isäntäväkineen pistäytyivät vappuna simalla ja tippaleivällä. Heti kun selkäni käänsin eli kun käväisin asunnon toisessa päässä, niin palatessani keittiössä jääkaapin ovi oli auki ja olohuoneessa Venny Emma-sohvalla. Sohva, joka ennen entisöintiä oli Montyn ja kaikkien edeltäjäkoirienkin lempipaikkana, on korjauksen jälkeen ollut kiellettyä aluetta. Lakanakin on siinä vain siltä varalta että joku vahingossa sohvan syleilyyn sattuisi hyppäämään. Nyt Venny nukkui siinä oikein tyytyväisen näköisenä ja kuulemma ihan isännän luvalla! Näin johdonmukaista on koirien tapakasvatus tässä huushollissa ;)


Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

6 kommenttia:

  1. Jutta3. toukokuuta 2013 klo 14.43

    Parempi luvalla kuin ilman. Meillä Lilli vanhuuttaan ottanut tavaksi nukkua olohuoneen sohvalla. Lillillä aina ollut oksutaipumusta.... Ja nyttemmin oksentelee sohvassa ollen. Ei muuten lähde irti millään. Olisi pitänyt jo aikoja sitten yrittää jotain vaarua virittää. P.S. L on suopea ja pitää koirista, kuten koiratkin hänestä. Ihana kuva Vennystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina3. toukokuuta 2013 klo 15.00

      Jutta, Koirat ottavat aina sen vallan mikä niille annetaan ;)

      Poista
  2. Jutta3. toukokuuta 2013 klo 15.22

    Työläisten ollessa muualla vanhus valtaa alaa. Ja enhän minä tiedä, makoileeko Zorro sillä toisella sohvalla. Luultavasti, sillä myös siinä sohvassa yksi tyyny ihan nukkainen. Aitoja en laita, jälkiä saa jäädä, korjataan myöhemmin. Plus kolmannen sohvan rakastaja on Muru, joka on kynsinyt koko toisen päädyn ruiniolle.

    Siitäkin huolimatta - eläimet ovat rakkaus ja rikkaus. Eikö vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina3. toukokuuta 2013 klo 19.04

      Jutta, Juuri niin! Eläimet ovat elämän suola ja meillä ihmisillä on paljon heiltä opittavaa.

      Poista
  3. Jutta3. toukokuuta 2013 klo 15.24

    Ja jo edesmennyt Ru seisoi tyynesti keskellä ruokapöytää kotiin tullessani ja ihmetteli, mikä kestää. On ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina3. toukokuuta 2013 klo 19.08

      Jutta, Tästä tulikin mieleeni Kalajoiden Lelle (mäyräkoira) joka tuli meille pentuna Koken ja Mamman ollessa USA:ssa. Pappa opetti Lellen valikoimaan itselleen sopivimmat suupalat juuri tuolla tavalla: nosti pennun keskelle ruokapöytää ja siitä se sai napsia mitä mielensä teki. Arvaa vain millainen kurinpalautus pantiin toimeen kun rouvasväki palasi matkaltaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)