.jpg)
Duodecimin julkaisema itsehoito-opas, jota suositellaan myös
psykologeille, terapeuteille, lääkäreille ja muille ammattilaisille, jotka
työkseen auttavat ihmisiä.
Ihan lyhyesti tiivistettynä kirjan sanoma on sama kuin
tyyneysrukouksen: Hyväksy mitä et voi muuttaa, pyri muuttamaan se minkä voit ja
yritä ymmärtää näiden välinen ero.
Kirjan tekijä on luonut oman HOT-filosofian jonka kolme
kulmakiveä ovat: hyväksy ajatuksesi ja tunteesi, omistaudu omille arvoillesi ja
toimi niiden edellyttämällä tavalla. Erityisen tärkeää on olla taistelematta negatiivisia tunteitaan vastaan, sillä siitä ne vain yltyvät. Mielenkiintoista on ajatus minuudesta:
minuus jakautuu Harrisin mukaan kahteen osaan: ajattelevaan minään ja
tarkkailijaminään. Tarkkailija on ikään kuin se oikea, joka havainnoi
ajattelijaminän ajatuksia ja tunteita ja hyväksyy ne silti niihin välttämättä
uskomatta. Minulle tulivat tästä mieleen Eckhard Tollen kirja Läsnäolon voima sekä Jagdish Parikhin teos Managing Your Self. Management by Detached Involvement.
Kiinnostuin kirjasta luettuani sen arvostelun Lääkärisanomat -lehdestä. Kun en ole ns. itsehoito-oppaita juuri pariinkymmeneen vuoteen lukenut tuntui kirjalla olevan minulle annettavaa. Oli muodostunut hiukan pahaksi tavaksi jäädä junnaamaan liikaa omiin ajatuksiin - miks sanoin noin tai tein näin, oliko viksua..Kirja opettaa pyyhkäisemään tällaista turhanaikuutta pois. Lisäksi kun on joitain aina niin myönteisesti ajattelevia (kai luonteeltaan erilaisia) ystäviä - niin vähän aikaa harjoittelin sitä minäkin; kun negatiivisia ajatuksia tuli mieleen, päätin tietoisesti ajatella vain positiivista - helpottaa kun kirja sanoo ettei näin tarttekaan. Eli tämmöstä pikkuapua voi kirjasta saada. Sitten ¨mindfulness¨ - sen opettelu monenkin psykologian suuntauksen mukaan on hyödyllistä. Ja omien arvojen mukaan eläminen, silloin kai meistä jokaisesta tuntuu hyvältä.
VastaaPoistamajava, Kirjassa on paljon samaa kuin muissa vastaavissa, mutta yksi tärkeä pointti on juuri se, että hyväksyy negatiiviset ajatukset ja tunteet. Ja kas kummaa, kun ne ovat sallittuja niin ne ainakin aika paljolti hälvenevät. Ei jää niitä jauhamaan, toteaa niiden olemassa olon kuin kiusallisen sukulaisen ja jättää ne sitten omaan arvoonsa niistä sen enempää piittaamatta.
PoistaNiiden valta vähenee, eivätkä ne enää jaksa rasittaa. Positiivisia ajatuksia ei kannata väkisin kehitellä, mutta tärkeää on kyllä huomata hyviä asioita ympärillään - ja muistellakin.