 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Tunnustan: en kuulu valtavirtaan. Mökillemme ostettiin uusi pesukone vasta kun entinen, 37 vuotta vanha masina lakkasi toimimasta. Kun kaupunkikodissamme toissavuosisadalta peräisin oleva sohvaryhmä veti viimeisiään, sitä ei viety kaatopaikalle vaan se kunnostettiin. Kalliimmaksi tuli kuin uusi, mutta samalla myös sai työtä taitava entisöijä, kun kaikki tehtiin käsityönä. Onneksemme kankaan valmistaja on yhtä uskollinen perinteille kuin mekin ja löysimme likipitäen samanlaisen kuviollisen kankaan kuin sohvassa alunperinkin oli.
En suinkaan ole edistystä vastaan, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että kaupallisten intressien edessä pitäisi alistua kertakäyttökulutuskulttuuriin ja siihen, että kaikkien olohuoneet näyttävät prikulleen samanlaisilta, sellaisilta kuin sisustuslehtien tai uusien asuntojen mainoksissa: valtava divaanisohva ja suunnattoman iso taulutelevisio. Eläköön valinnan vapaus, yksilölliset ratkaisut ja jokaisen oikeus totetuttaa omaa makuaan.
Mustaa ja valkoista: mustavalkomaanantain haaste 147: Kuvio
Samaa mieltä, mitään en hanki ellei vanha mene rikki. Ja jos voi korjata, korjataan.
VastaaPoistaShoppaileminen on työlästä ja ahdistavaa, en tykkää.
Nostalginen kuosi tuolissa, tulee aina turvallinen olo tuollaisista kankaista, liittyy varmaan lapsuuteen.
Nykyään kaikki valmistetaan jo valmiiksi kertakäyttöajatuksella, joten niitä on turha korjata. Eri asia on jos on vanhoja kestäviä aarteita, joita kannattaakin entisöidä/korjata.
VastaaPoistaOnneksi perinteisiä kuosejakin vielä kankaista löytyy ettei kaikki kuitenkaan ole jäänyt uuden kehityksen jalkoihin.