 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Aamulenkillä Elli nappasi maasta suuhunsa jotain, ehkä kuivuneen lehden, ehkä kävyn. Väänsin pikku leuat auki ja työnsin sormet poloisen kitaan - ja mitäs löytyikään: kuollut päästäinen tai hiirenpoikanen. Yök! Nakkasin raadon kauemmas. Ja kun seuraavalla lenkillä osuttiin samoille holleille, niin eikö vaan Elli pannut täyden stopin ja kiskoi itseään ruumiin luo. Nameilla sain hetkeksi tulemaan luokseni, mutta saman tien livahti takaisin. No, remmi esti apajalle pääsyn, mutta minun oli pakko ottaa Elli syliin ja kantaa turvallisemmille vesille.
Oikea sisupelle, hyvämuistinen ja erittäin hyvä haistamaan!
Toimelias Elli ! Ei voi nynnyksi kutsua, näyttää aktiviteetti suuntautuvan monille ulottuvuuksille !
VastaaPoistamajava, Niinpä niin, ja yöllä sitten juuri asettunut vatsa alkoi reistailla uudestaan. Kun aamulla oli vaisu, ei tullut heti keittiöön ja lopultakin vain nuuhkaisi ruokaansa, vaikka vielä illalla oli syönyt kaiken eikä piisannutkaan, niin huolestuin ja lähdettiin lääkäriin. No, ei mitään sen kummempaa, bakteerikannan häiriintyminen paksussa suolessa (kuollut päästäinen!), mikä hoidetaan mukaan annetuilla suolistoa tukevalla dieetillä. Ei antibiootteja, onneksi. Madotus vaan täytynee siirtää tuonnemmaksi, ehkä jopa rokotuksen jälkeen.
PoistaKotiin päästyä ryntäsi suoraan kupille, ja hädin tuskin ehdin temmata osan sapuskasta pois, kun käskettiin syöttää hyvin pienissä erissä ja vähitellen. Nyt ruoka näyttää taas maistuvan eikä vaisuudesta ole tietoakaan.