Mirkka Lappalainen, Suomen ja Pohjoismaiden historian
dosentti kirjoittaa Suomen historiaa elävästi. Pohjolan leijona kuvaa aikaa
jolloin yhteiskuntaolot Suomessa ja Suomen asema Ruotsin osana vakiintuivat
keskiajan kaaoksesta kohti järjestäytyneitä oloja, joissa keskitetty hallinto
tuli paikallisaatelin mielivaltaisen vallankäytön tilalle. Samaan aikaan
Ruotsin valtion suurvalta-asema vakiintui, ja ennen kaikkea Puolaa kohtaan
tunnettu pelko ja vihamielisyys väistyivät.
Toisaalta Kustaa Aadolf siis kehitti keskusvaltaisen
yhteiskuntajärjestelmän, mutta toisaalta hän kävi lakkaamatonta sotaa
naapureitaan vastaan: Puola, Tanska ja Saksa koettiin vihamiehinä, joita
vastaan kaikki voimat tuli valjastaa. Kansalta tähän vaadittiin niin veroja
kuin miehiä. Helppoa ei siis ollut silloinkaan, ja kun katsoo tämän päivän
tilannetta Venäjällä, voi vain todeta että ihmiskunta ei tunnu ikinä oppivan
mitään.
Kirja on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa
luettavaa.
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.