Mårten Westö: Som du såg mig då. Noveller.

Kokoelma novelleja jotka kaikki kuvaavat päähenkilönsä sisäistä ääntä tai elämää. Eräissä  ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan henkilöt muistelevat tai esittävät monologia jollekin jota lukija ei välttämättä tiedä. Tunnelma kaikissa on ahdistava, henkilöt yrittävät selvittää sisäisiä ongelmiaan puhumalla. Kaikki jää kuitenkin jotenkin kesken, ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Lukija ahdistuu.
   Kirjoitustyyli tukee sisältöä: tavattoman pitkiä, jopa kahden sivun mittaisia lauseita, jotka etenevät tajunnan virran tavoin. Siis ei mitään Marcel Proust –tasoa.  Kappalejakoa ei juuri nimeksikään, joten siitäkin syystä erittäin työlästä luettavaa. Kirjaan palatessaan ei tahdo heti löytää, mihin viimeksi oli lopettanut.

Kun tekijän sukunimi on Westö, niin lukija asettaa ennakko-odotuksissaan riman helposti liian korkealle. Mårten ei ole Kjell. Kummallisinta on sen, että näistä ei edes oikein jäänyt mitään mieleen. Alanko tulla vanhaksi ja höperöksi