 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Elli pääsi eilen kotiin kasvattajan luota, missä on ollut hoidossa kuukauden, kun emäntä poti kotona välilevytyrää. Kotona alkoi heti armoton opettelu portaiden nousemiseksi, koska emäntä ei enää voi/uskalla Elliä kantaa.
Ellin ongelma on alusta-arkuus, mikä tekee sen, että vaikka joku asia fyysisesti onnistuisi, niin pelko estää edes yrittämästä. Kaikenlaisia konsteja kokeiltiin ja (ristiriitaisiakin) neuvoja saatiin niin kasvattajalta kuin koiraterapeutilta. Hyvän ystävän kekseliäisyys ja avuliaisuus tuli Ellille avuksi ja tänään asiassa otettiin oikea tiikerinloikka eteenpäin.
Pelko on paljolti jo voitettu ja ainakin matoilla peitetyt portaat menivät jo niin riemukkaasti, että illalla Elli hyppäsi itsekseen sohvalle.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Harvoin on emäntä näin iloinen moisesta tempusta. Osoittaahan tämä, että Elli on voittanut joitakin aikaisemmin vaivanneista arkuuksistaan ja oivaltanut miten pääsee tulokseen, jota ennen on osannut vain haikailla, siis omin voimin sohvalle!
Erinomaista, että portaissa kulkeminen alkaa onnistua! Hyvä Elli! Ja upeata, että asutte taas yhdessä omassa kodissanne!
VastaaPoistaJutta, Elli edistyi tosiaan niin nopeasti että terapeutti sanoi olevansa hämmästyksestä sanaton!! Apua oli myös Merin ja Rillan esimerkistä, kun näin miten koira kyllä oivaltaa kun jaksaa odottaa. Mutta kärsivällisyyttä vaaditaan - ja sitä että ei koko ajan höpötä ja hössötä! Vaikeaa!
PoistaSanotaan, että nukkuva lapsi on suloinen, mutta kyllä on nukkuva koirakin.
VastaaPoistaRip, Ehdottomasti on nukkuva koira suloinen; onnellisen näköinen ja poissa pahanteosta ;)
Poista