Possukuvia

Multitasking - yhtä aikaa hallussa ovat sekä puruluu että Possu

 Viimeksi Mustissa ja Mirrissä käydessäni näin tämän possun. Sen pinta on satiinisen sileä ja vartalo peräänantavan pehmeä, niin että hampailla se ei helposti mene rikki kuten kovempi muovilelu. Parasta on pehmeän karhea nöfnöf-ääni joka siitä puristettaessa lähtee. Ihastuin leluun itse, mutta ennen kaikkea arvelin, että se voisi miellyttää Elliä, vaikka Elli ensisijaisesti pitääkin vain pehmoleluista.

Tyytyväisenä olen voinut todeta, miten possusta tuli heti ykkössuosikki - ainakin toistaiseksi.
 

Kummallista, miten uudet lelut miellyttävät koiraa (vaikka eivät suinkaan aina kaikki lelut - koirillakin on oma makunsa ja mieltymyksensä). Onkohan uutuuden viehätys ja tavaroiden haaliminen jotenkin myös eläinten geeneihin kirjoitettu. Me ihmiset emme olisikaan ainoita kulutusjuhlan viettäjiä?

Jotenkin asian pitää olla luontaista; eiväthän koirat ainakaan mitään muodista, trendeistä tai muista  markkinointimetkuista ymmärrä. 

Ystävän ilahduttaminen on parasta, mitä tiedän!