Tällä kertaa en makrotex-haasteeseen keksi makrokuvaa, mutta mukana ollaan ihan tavallisella ei-makrolla. Nyt on ulkona niin pimeää että ikkunasta ei näy muuta kuin heijastus sisätiloista. Ja sielläkin on pimeää ilman valoja.
Postauksen otsikko - pimeys heijastaa vain itseään - pitää oikeastaan paikkansa muutenkin kuin konkreettisesti. Oikein negatiivinen ihminen kun mielestäni säteilee ympärilleen pelkkää negatiivisuutta. Mutta onneksi on myös toisinpäin: ilo, onni ja tyytyväisyys heijastavat ympärilleen hyvää mieltä.
Talvella, pimeyden keskellä jokainen aurinkoinen päivä, kuten eilen ja tänään, on kuin pieni lahja. Mieli on iloinen ja askel kevyt; Ellikin kulkee reippaammin.
Makrotex-haaste: Pimeys
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
Oikeassa olet - talven aurinko on ihana lahja! Kävelin pitkään sekä eilen että tänään.... Mukavaa viikkoa sinulle!
VastaaPoistaKaunis postaus.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Niin totta!
VastaaPoistaSamaa mieltä kanssasi: Pimeyden ehdoton ilonaihe on valon pilkahdus <3
VastaaPoistaTunnelmallista pimeää aikaa!
Kunis pimeys korostaa hienosti yksityiskohtia
VastaaPoistaHyvin sanottu!
VastaaPoistaKristallitkin heijastavat
VastaaPoistaKaunis, hiukan mystinen fiilis!
VastaaPoista