Surulintu on helsinkiläisen Tuuli Salmisen tänä vuonna
ilmestynyt esikoisromaani – ja hyvä onkin! Maineikas kirjailija tekee kuolemaa
ja hänen viimeinen toiveensa on, että hänelle kolme tärkeää naista – vaimo,
sisar ja sisarentytär pääsisivät sopuun keskenään. Kirja on rakennettu kuten
lähes kaikki nykyään siten, että äänessä ovat vuoroon eri henkilöt, eri aikoina.
Rakenne pysyy kasassa eikä lukija joudu liikaa pohtimaan, missä nyt taas
mennäänkään.
Avioparin ja heidän muun lähipiirinsä elämä pyörii
kustannusyhtiön ympärillä, jo vaimon edesmenneen isän perua. Ollaan
helsinkiläisen sivistyneistön linnakkeessa Korkeavuorenkadulla. Aviomiehen tausta
on vaatimattomampi, boheemimpikin. Vaimon taustalla on traumaattinen lapsuus,
jota isä on varjellut monilla valheilla ja salailulla. Vähitellen salaisuuksia
ja luurankoja alkaa paljastua myös menestyneen kirjailijamiehen takaa.
Hiukan olen kuulevinani kaikuja Helvi Hämäläisen
Säädyllisestä murhenäytelmästä. Mutta minun makuuni tässä on silti kaikki
kohdallaan. Pidin kovasti ja luin käytännöllisesti katsoen käsistäni
laskematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.