Yksin eläessä harmillista on, että tunnereaktioitaan ei heti voi jakaa. Tänään esimerkiksi tulin hyvälle tuulelle ja nauroin ääneen, kun luin Hesarista juttua Donnerista. Siteeraan:
"Nuoret tuottajat veivät minut hiljattain syömään Michelin-ravintola Askiin. Hovimestari rupesi lautasen pöytään tuotuaan höpöttämään annoksesta. Keskeytin ja kysyin, saisinko syödä rauhassa."
Tämä naurattaa minua vieläkin ;) Hyvä Jörkka!
(Siis tykkään kyllä hyvästä ruuasta ja ansiokkaista ravintoloista, mutta hifistelyä ja hienostelua en voi sietää.)
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
1 kuukausi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.