perjantai 21. huhtikuuta 2017

Groen Hendrik, Viimeiset villitykset. Hendrik Groeni (83 ¼ v.) salainen päiväkirja




Kirja hollantilaisen vanhustalon arjesta. Hauskasti kirjoitettu, mutta samalla inhimillinen muistutus siitä, mitä vanheneminen myös ikävimmillään on. Reippaimmat perustavat kerhon ja tekevät kaikkea hauskaa, myös palvelutalon ulkopuolella. Jännitteet henkilökunnan ja muiden asukkaiden kanssa nostavat esiin ongelmia, joita kateus ja vallanhimo saavat aikaan. Ystävyys punnitaan kun kaverilta amputoidaan jalka, toinen vähitellen dementoituu ja kolmas hiipuu kommunikoinnin ulottumattomiin aivoinfarktin jälkeen. Kirja on inhimillinen kuvaus ystävyyden, epäitsekkyyden ja itsekunnioituksen merkityksestä, loppuun asti.
Meillä Minna Lindgren on kirjoittanut peräti trilogian samasta aihepiiristä. Hendrik Groenin kirjassa saa – samoin kuin Lindgrenillä – lukija nauraa välillä ääneen. Tämä on ehkä hivenen enemmän jalat maassa, ei niin hassuttelevan hilpeä, mutta aivan yhtä hyvin paikkansa puoltava kuvaus vanhusten elämästä. Ehkä tässä on enemmän miesnäkökulmaa.
 Kyllä tätä voi suositella. Nappasin mukaani kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansitekstin mukaan teos on kansainvälinen menestys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.