Kirjan kannessa on lisätunniste: aikalaisromaani. En tiedä, mitä tekijä on tällä halunnut täsmentää. Ehkä sitä, että romaani perustuu paljolti todellisuuden ajankohtaisiin tapahtumiin. Päähenkilö ainakin on monien faktojen puolesta yksi yhteen kirjailijan itsensä kanssa. En tiedä, onko kirjassa mitään kuviteltua, paitsi kirjailijan omat hautajaiset, jotka nekin esitetään vain päähenkilön kuvitelmissa, ei tosiasiallisena tapahtumana. Kaksinkertaista kuvittelua siis. Ehkä tämä on häneltä eräänlainen oman elämän tilinpäätös.
Ihan mukiinmenevä lukukokemus, siinä se.
Kiinnostavaa.
VastaaPoistaOlisiko C. Anderssonin toteutustavasta esikuvaksi, jos oman elämänsä haluaisi kirjaksi kutoa? Moni elämästään kirjoittava pohtii, mitä näyttää, mitä ei ehkä sittenkään.
Lastu, Kyllä mielestäni voisi ollakin. Kovin henkilökohtaisten asioiden ja tuntemusten paljastaminen voi olla rankkaa, mutta itseään voi suojata jos laittaa sekaan tarpeeksi fiktioita ja niin selvästi, että lukija ymmärtää ettei kaikki ole ihan totta. Anderssonin huumori kantaa mainiosti arkojenkin tunnustusten yli niin että lukijan ei tarvitse tuntea itseään kiusaantuneeksi.
VastaaPoista