Emma-sohvan kunnostus on valmistunut ja sohva on palannut tänään kotiin. Tulos vastaa suurinpiirtein odotuksiamme. Vanhat tupsut ja nyörit on onnistuttu säilyttämään. Keskuskangas noudattaa pitkälle alkuperäisen henkeä, eikä punainen mohairplyyssikään poikkea liikaa, joskin vanha oli yli sadan vuoden aikana ehtinyt muuttaa väriään huomattavasti. Tämä selvisi, kun sohvan sisuksista löytyi kaistale alkuperäisenvärinsä säilyttänyttä samettia, joka oli sävyltään paljon sinertävämpää kuin terrakotan sävyä saanut haalistunut osa kankaasta.
Kyllä tämän kanssa voi elää. Joka tapauksessa sohva on nyt ehjä ja siinä voi istua. Se kai sentään on tärkeintä! Yksi sohvan merkittävän hyvä ominaisuus on sen mittasuhteet, ennenkaikkea sen leveys, tasan 150 senttiä - siis juuri tuon seinän pätkän levyinen. Näin pieniä sohvia on nykyään vaikea löytää.
Uijui, miten on hieno! Suorastaan kutsuu heti istumaan. Minusta on erittäin onnistunut. Ehkä kuviot ovat hieman pienemmät kuin ennen ? Sekin sopii mielestäni hyvin. Toivotaan kuitenkin, ettei koiruleita heti aivan kutsuisi yhtä lailla - mitä kyllä epäilen.. Eivät ole heidänkään takapuolensa mitenkään messingistä, olen ollut toteavinani.
VastaaPoistamajava, Olet oikeassa: kuvio on hivenen pienempi kuin ennen ja hieman värikkäämpi. Sen sijaan kuvion muoto on pitkäti sama. Molemmat ovat Sandersonilta, mutta sitä vanhaa mallia ei enää tehdä. Se oli 50-luvulta. Sohvan sisuksista löytyi satiinia, joka lienee ollut alkuperäistä: sekin oli kukallista, mutta aika voimakkaan punaista. Entisöinnissä sohva muuttui hieman sirommaksi: selkänoja ja käsinojat olivat ennen vähän paksummat ja pyöreämmät, mutta hyvä vain että on nyt vähän keveämmän näköinen.
VastaaPoistaKaunis. Yksinkeraisesti. Toivottavasti päivittäisessä käytössä omassa elämässänne. Mamma ja Pappa arvostaisivat eforttiasi.
VastaaPoistaJutta, Kiitos. Sitäkin vähän ajattelin; koko hanke on vähän kuin "à l'hommage de Mumppi". Muistan kuinka innoissaan hän aikoinaan tästä löydöstään ja hankinnastaan oli ja miten nämä kulkivat hänen mukanaan loppuun asti, vaikka tilaa ei oikeastaan olisi enää ollut. Nykynuorten silmissä tämän täytyy olla ihan hullun hommaa: monen monta työtuntia käsityötä - kaupasta saisi valmista paljon nopeammin ja paljon halvemmalla ...
VastaaPoistaKaunis, eipä tuommoisia sohvia monelta löydykään.
PoistaMk, Kiitos. Eipä tosiaan tällaisia enää tehdä. Tähän sisältyy paljon käsin näpräämistä ja nykyinen makusuuntauskin on kovin toisenlainen.
PoistaMuistan sohvasi tarinan blogissasi. Kiitos kun kerroit sen ja näytät lopputuloksen. Nyt jos milloin sana 'hurmaava' on kohdallaan.
VastaaPoistaJa hämmästyttävää, kuinka mittasuhteet ovat just eikä melekeen: näyttää sopivan juuri tuohon paikkaan täydellisesti.
Onnea uudelle blogillesi! Pidän.
Lastu, Kiitos. Juuri tuo seinäpätkä osaltaan kannusti meidät uudistamaan vanhan, koirien täydellisesti romuttaman sohvan. Olisin ollut valmis ostamaan siihen uudenkin, mutta nykysohvat ovat isoja: 150 senttistä kaunista sohvaa ei niin vain löydäkään. Ja juuri tuossa on sohvan paikka: vastapäätä toista sohvaa ja pöytä niiden välissä.
PoistaMuistan kun loppukesästä mietit uusia kankaita sohvan uudistukseen. Löysit todella kuvion, joka tuo sohvan hyvin edukseen.
VastaaPoistaTodella onnistunut ja ihana eihän tyyli siitä katoa, vaikka väri olisi hieman eri kuin alunperin, varsinkin kun kankaiden materiaalit ovat samat ja ollut hyvä tekijä.
Kaikki vanhan korjaaminenhan on kallista ja aikaa vievää, mutta kun korjaamalla saa noin ihanan sohvan, niin kyllä se varmasti mieltä lämmittää ja tuo uutta mukavuutta kotiin.
Monet, joilla ei ole mitä korjauttaa, kiertelevät huutokauppoja etsien vanhaa ja silleen.
Nauttikaa uudesta sohvasta ja sen kauneudesta.
Iines, Kiitos. Olen kyllä tulokseen tyytyväinen ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että löysimme niin taitavan ja innostuneen tekijän. Kiitos tästä veljeni miniälle!
VastaaPoista