Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä koottu teos siivoaa
kirjailijan ajatuksia liki kolmen vuosikymmenen varrelta. Kirja on laadittu
vuosipäiväkirjan muotoon, niin että samalta päivältä on ajatuksia eri vuosina.
On kiintoisaa lukea, mitä kirjailija ajattelee omista ajatuksistaan jälkeenpäin.
Toisinaan merkinnät vahvistavat ennen ajateltua, toisinaan kirjailija sen
sijaan ihmettelee, miksi hän on tuolla tavalla ajatellut. Jokainen varmaan
ihmettelee omia entisiä toilauksiaan ja saattaapa itselleen jopa myöntää
olleensa joskus väärässä tai suorastaan aikamoinen idiootti. Onneksi,
kauheaahan olisi, jos ei mitään olisi oppinut.
Eeva Kilven mietteissä on oma rauhansa ja
johdonmukaisuutensa. Vahvoja teemoja ovat eläinten oikeudet ja ihmisen henkinen
yhteys eläimen kanssa, kaipaus Karjalaan eli menetettyyn kotiseutuun ja
sielunmaisemaan sekä yhteys sukupolvien ketjuun eli omaan äitiin ja omiin
lapsiin huolimatta näihin ihmissuhteisiin liittyneistä jännitteistä.
Kuolinsiivous piirtää tekijästään kauniin kuvan. Saattaisi
olla antoisaa tuntea hänet henkilökohtaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.