Nimipäivänä

klikkaa kuva isommaksi

Meillä on ollut tapana viettää nimipäivää eikä asian tarvitse muuksi muuttua, vaikka päivänsankari olisi Terhokodissa. Päinvastoin, nyt on syytä pitää kiinni jokaisesta juhlan aiheesta. Niinpä otin tänään mukaan pienen pullon (siis tosipienen, piccolon) samppanjaa. Alkuun potilas vaikutti niin väsyneeltä, että ajattelin jättää pullon laukkuun ja viedä sen takaisin kotiin odottamaan suotuisampaa tilaisuutta. Kun potilas kuitenkin virkosi sen verran, että sain kysyttyä josko samppanja maistuisi, syttyi silmiin valo ja vastaus oli myönteinen.

Niinpä siis skoolasimme Lallin päivän kunniaksi. (Itse asiassa sitä nimeä ei allakassa ole; liekö kirkon vaikutusta, että moinen piispan tappaja on poistettu virallisesta nimiluettelosta, en tiedä, mutta Laurin päivänä meillä on pruukattu juhlia. Lauri oli myös isäni nimi, joten 10.8. nautittiin kakkukahveja jo lapsuuden kodissani.) Maljan jälkeen potilasta alkoi väsyttää ja jonkin aikaa hän vain lepäili, kunnes taas aukaisi silmänsä ja kysyi: "Oliko se ainoa pullo?"

Minua alkoi naurattaa ja muistutin häntä toisesta kuolemattomasta lauseesta, joka jäi mieleeni pari päivää sitten, kun parranajokone hajosi ja ilmoitin lähteväni ostamaan uutta. Silloinkin potilas oli niin väsynyt, että juuri ja juuri sai asiansa sanotuksi. "Älä sitten osta kaikkein halvinta", kuului kuitenkin ohje. Silloinkin minua nauratti ja ajattelin miten syvään hänen mieleensä on painunut viisaus, jonka mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa.