Taas mestariteos Westöltä. Keskiössä on helsinkiläisen
suomenruotsalaisen lakimiehen Claes Thunen toimisto, sen konttoristi rouva Wiik
ja lakimiehen ystäväpiiri, ns. keskiviikkokerho. Minusta kirjassa kaikki on
kohdallaan: Westö kirjoittaa hyvin ja on perehtynyt huolellisesti vuoden 1938
Helsinkiin ja sen ajan luokkayhteiskunnan ihmisten arvomaailmaan,
ennakkoluuloihin ja käytökseen.
Kirjaa lukee kuin lukuromaania, henkilökuvaus on luontevaa,
mutta pinnan alla väreilee paljon enemmän. Tulevan sodan uhka tiivistyy, ja sen
ennusmerkkejä toiset vaistoavat selvemmin kuin toiset. Toisaalta sisällissodan
haamut eivät ole vielä lannistuneet, vaan niidenkin uhka leijuu vielä ilmassa.
Westö ylläpitää jännitteen hyvin aivan loppuun asti, ja vaikka lukija aavistaa
mitä tulee tapahtumaan, on ratkaisu sittenkin yllätys. Tai ainakin minulle se
oli. Tästä tykkäsin kovasti.
Kirja yöpöydälläni, lukeminen puolessa välissä. Jo nyt voin sanoa pitäväni siitä kovasti.
VastaaPoista