 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Kiitos, kaikki rakkaat ystävät!
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
tiistai 3. syyskuuta 2013
Kukkien keskellä
Kiitos, kaikki rakkaat ystävät!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elin tuon saman vaiheen 7 vuotta sitten, nyt, 7/9 tulee 7 vuotta kun aamulla herätessä huomasin, että mies viereltä oli yöllä lähtenyt pasrempaan maailmaan. Silloin kanssa sain kokea ystävien läsnäolon, joka pahimpien hetkien yli kantoi.
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea hyvää tuon raskaan ajan kestämiseksi. Nyt ei ole helppoa sinulla.
mummeli, Omaisen äkkilähtö on luultavasti vielä raskaampi kokemus kuin rakkaansa saattaminen. Koin hyvänä asiana sen, että sain olla hänen vierellään aivan viimeiseen hetkeen asti. Viimeiset vuodet olivat hyvin vaikeita, mutta myös valmistautumista väistämättömään.
PoistaOmaiseni eli viimeiset viikot Terhokodissa, jonka henkilökuntaa en voi kyllin kiittää. Kunpa jokainen kuolemaa lähestyvä voisi saada yhtä hyvän avun kipuun ja kärsimykseen - yhtä ihmisarvoisen viimeisen taipaleen.
Kauniita kukkia olet saanut. Olin latjoilla kun isani kuoli, ja kun tulinkotiin minua odotti siella pieni kukkakimppu. Tiesin heti miksi. Sinulla voimia taman ajan jaksamiseen.
VastaaPoistaKiitos, hpy!
PoistaOlet ollut lähellä ja tukena itsekin toisille. Se kaikuu sinulle aina takaisin tukena ja rakkautena.
VastaaPoistakaari3, Kiitos kauniista sanoistasi! Kunpa osaisinkin aina olla - se lopulta on elämän tarkoitus: rinnalla kulkeminen.
Poista