Nykypäivään ajoittuvan avioliittoromaanin päähenkilö on
Helsingin yliopiston sosiologian professori, jonka elämä tuntuu juuttuneen
uomaansa niin tutkimustyössä kuin avioelämässäkin. Päähenkilö ei tunnu oikein
tietävän, mihin elämäänsä ohjaisi ja niinpä elämä, sattuma tai ulkopuoliset
henkilöt ottavat ohjat käsiinsä. Päähenkilölle tapahtuu asioita, joita hän ikään
kuin hämmästellen seuraa sivusta. Kirja on siinä mielessä harvinaisuus, että
siinä käsitellään suomenruotsalaisuutta suhteessa suomalaisuuteen, mm tuodaan
esiin päähenkilön suomenruotsalaisen pohjalaissuvun vaikeus hyväksyä
suomalaista miniää.
Kirja on oikein sujuvasti kirjoitettu ja varsinkin sen
alkupuolella lukijaa paikoitellen suorastaan naurattaa. Henkilökuvaus on
sattuvaa. Sivulla 106 on viittaus Hanlonin partaveitseen: ”Älä koskaan laske pahansuopuuden tiliin sitä, minkä voi selittää myös
tyhmyydellä”. Tämä on minusta hyvin sanottu ja olen sitä ajattelussani monesti
soveltanut tietämättä, että ajatuksella on tuollainen nimi. Suomalainen
sanalasku sanoo vähän samansuuntaisesti, ettei saa kauhalla vaatia jos on
lusikalla annettu.
Viisaasti lohkaistu tuo viittaus ja kirjan kansi oli ainakin ihastuttava, ehkä kirjakin..
VastaaPoistaMustis, Tykkäsin kirjasta ja jo aihepiirinsä takia se on kiinnostava.
PoistaHyvin Hanlon ajatellut ainakin jos menee niin että tyhmyys on ihmiselle annettu ominaisuus niinkuin vaikka silmien väri eikä sille mitään mahda mutta pahantahtoisuudestaan on mahdollista itsetutkiskelulla päästä eroon
VastaaPoistamattisaisa, Kun joskus jonkun ihmisen käytöstä on takanapäin arvosteltu ilkeäksi tai röyhkeäksi, niin olen saattanut puolustaa häntä sillä että hän ehkä vain näkee asiat eri kulmasta kuin muut tai että häneltä ehkä puuttuu kyky nähdä asioita toisten näkökulmasta. Minusta se on lieventävä asianhaara: tahallinen ilkeys on pahempaa kuin tahaton.
Poista