El Pais -lehden arvostelun mukaan ”Kohtalon tango on oikea
saavutus, hyvän mielen romaani.” Itse en kuvaisi tätä hyvän mielen romaaniksi,
sen verran karmeasta tapahtumien kulusta on kysymys. Jännitystä, väkivaltaa ja
seksiä ei kirjasta puutu.
Päähenkilö Max on uskomattoman komea salonkitanssija, gigolo
ja huijari, jonka kalliit vaatteet ja ylellinen elinympäristö ovat lainaa tai
varastettua. Omillaan ollessaan hän elää murjuissa, ellei sitten viru
vankilassa. Palkattuna salonkitanssijana loistoristeilijällä matkalla
Etelä-Amerikkaan Max ystävystyy kuuluisan säveltäjän ja tämän kuvankauniin
vaimon kanssa. Vähitellen käy ilmi, että säveltäjäpariskunnalla on perverssejä
mieltymyksiä, joihin Max tulee vedetyksi mukaan. Ystävyydestä huolimatta Max
varastaa rouvan kalliin helminauhan ja poistuu kuvioista, kunnes ….
Eri vuosikymmenillä Max ja säveltäjän puoliso Mecha
kohtaavat uudelleen. Ovatko he oikeasti rakastavaisia, jää lukijan
päätettäväksi. Kylmäverisiä pelureita he ainakin ovat molemmat. Taitojensa
vuoksi Max ajautuu tavallisista varkauksista vakoilun verkkoihin, jolloin
vastapuolen vastaiskut muuttuvat todella vaarallisiksi. Tapahtumat sijoittuvat
ajallisesti 1920- , 1930- ja 1960-luvuille Buenos Airesissa, Nizzassa ja
Italiassa niin, että aina uudessa
kappaleessa ollaan eri ajassa. Tämä on lukijalle hivenen rasittavaa,
erityisesti silloin kun kappalejako osuu sivun vaihdon kohdalle, niin että
vasta sitten kun tapahtumapaikka mainitaan, voi lukija olla taas kartalla sen
suhteen missä mennään.
Tapahtumien dramatiikka liittyy kiinteästi tangoon ja
shakkiin. Kun kirjailija on espanjalainen, rinnastus härkätaisteluunkaan ei ole
kaukana. Lopulta on vain vaikea päättää, onko Max tässä elämänsä corridassa
härkä vai matadori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.