sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kunnes kuolema ...

klikkaa kuva isommaksi
 .... teidät erottaa.
Niin lupasin tasan neljäkymmentä vuotta sitten rakastaa kumppaniani myötä- ja vastoinkäymisissä. Tai ehkä vihkikaavasta oli jo silloin poistettu tuo ajallinen yksityiskohta. Ja aika omituinenhan se olisi ollutkin. Ajattelen nimittäin, että vaikka myötä- ja vastamäen yhdessä kulkeminen konkreettisesti tietenkin päättyy kuolemaan, niin ehkä toisessa, ihmisymmärryksen ulkopuolisessa todellisuudessa asia ei olekaan niin.

Kummallista, että juuri kirkollisessa vihkikaavassa rakkauden oletetaan päättyvän kuolemaan, vaikka kuitenkin sanotaan että rakkaus ei koskaan kuole. Ei kai sanonta sitä tarkoita, että rakastava ihminen ei koskaan eikä mistään suutu tai kyllästy, vaan nimenomaan sitä, että elämää laajemmassa kosmisessa tietoisuudessa sielut voivat olla erottamattomia, myös kuoleman jälkeen. Tätähän ei kukaan voi tietää, mutta ajatus on lohdullinen.
  

klikkaa kuva isommaksi
Le coeur a ses raisons que la raison ne connaît point - Sydämellä on järkeilynsä, joita järki ei tunne (oma vapaa käännökseni). 

Näin on sanonut 1600-luvulla elänyt ranskalainen filosofi, matemaatikko, uskonnollinen ajattelija ja proosan mestari Blaise Pascal. On asioita, jotka voi tavoittaa vain sydämen kautta, intuitiivisesti. Intuitio on joskus siis edelläkävijä, ja järki loogisine päättelyketjuineen kulkee jälkijunassa. Uskonnollinen ajattelu varmasti kuuluu tähän kategoriaan, samoin kuin taide ja muutkin luovat oivalukset.


7 kommenttia:

  1. Samaa olen myös miettinyt. Tulkitsen asian, että fyysinen päättyminen päättää rakkauden tässä ajassa, mutta jälleennäkeminen (jota emme voi todentaa), yhdistää rakkaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena, Näitä asioita voi tavoittaa vain intuitiivisesti. Kaikkea ei voi järjellä ymmärtää eikä selittää.

      Poista
  2. Rakkaus ei kuole, koska se säilyy eloonjääneen muistoissa. Minun mielestäni me elämme niin kauan, kun joku muistaa meidät.

    Ei mikään voi kuolla,
    ei kukat, ei tuuli,
    ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vain kulkee
    ja toinen jää taakse
    ja muualla tuuli soi.
    - Aila Meriluoto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta Mentula, Juuri niin. Kiitos kauniista runosta! Lisäsin blogiin jälkikirjoituksen intuitiivisen ajattelun ylivoimaisuudesta järkeen verrattuna.

      Poista
    2. Hyvä lisäys!
      Tieto tulee jälkijunassa, kuten sanoit. Unet ovat esinmerkki tästä. Miten ihmeessä voi tavata täysin todentuntuisesti unessa kuolleen läheisen, jopa todeta unessa täysin levollisesti, että sinähän olet kuollut, ja sitten herätä tuntien vielä hänen läheisyytensä.

      Poista
    3. Marjatta Mentula, ihmeellistä että sanot unesta noin: olen kokenut juuri saman!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.