Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Finlandiapalkinnon voittaja ja huikean hieno teos. Kirja luotaa monta ajankohtaista ongelmaa hämmästyttävällä tarkkuudella. Lukiessa ihmettelee, miten Valtonen voi tietää niin syvällisesti kustakin aihepiiristä. (Selitys löytynee kirjan lopussa esitetyistä monipuolisista kiitoksista suurelle joukolle henkilöitä, joilta Valtonen on saanut tietonsa.) Toinen huomattava asia on se, että kun Valtonen kirjoittaa eri henkilöiden näkökulmasta, lukija voi hyvin ymmärtää aina kunkin näkökohtia, ja kuitenkin kirjan eri henkilöiden maailmankuvat ja näkemykset toisistaan ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.

Tarina liikkuu luonnontieteellisen tutkimuksen maailmassa. Valtonen kuvaa rinnakkain suomalaista ja amerikkalaista yhteiskuntaa, arvomaailmaa ja tutkimuskulttuuria. Joe on Suomessa vierailevana tutkijana, rakastuu suomalaiseen kollegaansa Alinaan ja saa tämän kanssa lapsen, Samuelin. Yhteiselämä ei kestä vaan Joe palaa Yhdysvaltoihin näkemättä poikaansa koskaan tämän varhaislapsuuden jälkeen.

Yhdysvalloissa Joen uusi perhe ajautuu kafkamaisiin pyörteisiin, kun perheen tytär näyttää jäävän koukkuun niin aivojen hermoverkkoja säätelevien lääkeaineiden kuin aivoja ohjailevan tietoteknologian vangiksi. Joe, jonka tutkimukset perustuvat eläinkokeisiin joutuu terroristeiksi kuvattujen aktivistien maalitauluksi ja joutuu perhettä suojatakseen elämään kuin poliisivaltiossa. Loppujen lopuksi tarinan säikeet Atlantin eri puolilla näyttävät solmiutuvan toisiinsa, mutta mikä lopulta on totuus Samuelin roolista maailmanparantajana. Rakkauden ja kommunikaation puuteko johti tapahtumien tahattomaan eskaloitumiseen.

Häkellyttävän hyvä kirja.