Miten harmit osuvatkin aina pahimpaan hetkeen

Huolellisena ihmisenä ajattelin tankata auton valmiiksi huomista varten, kun aamulla lähden hakemaan Elliä Kärkölästä. No, bensatankin kansipa ei aukea. Tätä minulle ei olekaan ennen sattunut. En ole tällaisesta kuullut puhuttavankaan.

Onneksi kello oli vasta vähän yli kolme, joten ajoin viivana Biliaan kysymään neuvoa. Luulin, että kyse on jostain pikku asetuksesta, jota en ollut huomannut, mutta ei. Vika oli ihan todellinen: luukun avaamisesta huolehtii sähkömoottori, joka nyt sitten oli hajonnut. Varaosien tilaaminen ja asentaminen tunnetusti ei käy hetkessä, joten aloin jo vaipua epätoivoon. Mutta kerrankin homma pelasi: varaosa löytyi hyllystä ja päivystävällä mekaanikollakin sattui löytymään sen verran aikaa, että vika saatiin korjatuksi. Jippii, kiitos, Bilia!

Mikä valtava harmi olisi käynyt jos olisin ruvennut tankkamaan vasta paluumatkalla pieni pelokas koiranpentu kyydissäni. Sitä en halua edes ajatella.