Ellillä on hyvin kehittynyt musiikkimaku. Toistaiseksi hän on aina pontevasti pyytänyt minua lopettamaan pianon soiton heti instrumentin ääreen istahdettuani. Kahdella tassulla seisten ja hampailla nakertaen asia on tullut selvästi ymmärretyksi. Musiikkikappaleen vaihtaminen ei ole auttanut; edes Joensuun Elli ei ole kelvannut. Vika ei tietysti ole ollut kappaleissa, vaan soitossa, sehän on selvä.
Kunnes tänään. Kun aloin tapailla otetta Bachin Das wohltemperierte Klavier (WTK) -nimisestä teoksesta, Elli kävi makuulle viereeni ja kuunteli rauhallisesti niin kauan kuin soittoa kesti. Hätäilemättä ja tyytyväisen näköisenä.
Jotain maagista täytyy noissa Bachin soinnuissa olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.